Bruno Bettelheim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bruno Bettelheim (28. elokuuta 190313. maaliskuuta 1990[1]) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen itseoppinut psykoanalyytikko ja tietokirjailija, joka saavutti kansainvälistä mainetta kehittämänsä autismin syntyä koskevan, myöhemmin vääräksi osoitetun teorian ansiosta. Bettelheim tunnetaan myös satujen psykoanalyyttisista tulkinnoistaan[2] joista on suomennettu Satujen lumous: Merkitys ja arvo.

Bettelheim uskoi autismin johtuvan siitä, että lapsen huoltaja tai hoitaja kohtelee häntä huomattavan tylysti, koska toivoo, ettei lasta olisi olemassa[3]. Bettelheim esitteli teoriaansa useissa artikkeleissa ja julkaisi vuonna 1967 aiheesta kirjan The Empty Fortress – Infantile Autism and the Birth of the Self. Bettelheimin teoria nimettiin myöhemmin "jääkaappiäititeoriaksi", ja psykiatrit kautta maailman alkoivat uskoa siihen. Identtisillä kaksosilla tehdyt tutkimukset todistivat myöhemmin Bettelheimin teorian vääräksi.

Bettelheimin elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bettelheim opiskeli Wienin yliopistossa Saksan kieltä ja kulttuuria, taidehistoriaa sekä filosofiaa. Isänsä kuoltua Bettelheim keskeytti opintonsa 12 vuodeksi hoitaen isältään perimää puutavarayritystä. Bettelheim palasi myöhemmin opintojensa pariin ja hänen tohtorinväitöskirjansa, jonka aiheena oli luonnonkauneus ja moderni estetiikka, hyväksyttiin vuonna 1937[4]. Seuraavana vuonna Bettelheimin joutui yhdeksitoista kuukaudeksi Dachaun ja Buchenwaldin keskitysleireille. Vapauduttuaan hän siirtyi Yhdysvaltoihin. Hän halvaantui helmikuussa 1990 ja teki itsemurhan hoitokodissa saman vuoden maaliskuussa.[1] Hän oli 86–vuotias.[1]

Kiistanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bettelheimin kuoleman jälkeen useat hänen potilaansa syyttivät häntä väkivaltaisuudesta ja alistamisesta. Samalla kävi ilmi, että hän oli Yhdysvalloissa valehdellut taustastaan, mukaan lukien koulutuksensa. Bettelheim valittiin vuonna 1944 Sonia Shankman Orthogenic School -hoitolaitoksen johtajaksi, vaikka hänellä ei ollut todellisuudessa minkäänlaista psykiatrian, psykologian tai edes psykoanalyytikon koulutusta. Bettelheimistä kirjan kirjoittaneen Richard Pollakin mukaan Orthogenic Schoolin ihmeellisen hyvät hoitotulokset johtuivat pitkälti siitä, että Bettelheimin diagnoosit olivat ylipäätänsä hyvin löyhiä.[5][6]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Äidit, lapset, ongelmat (Otava, 1970)
  • Kibbutsien lapset: kollektiivisen kasvatuksen kokeilu (Otava, 1980; ilm. aiemmin 1972) ISBN 951-1-05766-9 (nid.)
  • Kyllin hyvät vanhemmat: Kirja lastenkasvatuksesta. (A good enough parent: A book on child-rearing, 1987.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15085-1.
  • Satujen lumous: Merkitys ja arvo. (The uses of enchantment: The meaning and importance of fairy tales, 1975.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-12154-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tolvanen, Oili: Lapsipsykologi Bruno Bettelheim Freudin oppilas puolusti lapsen oikeuksia (tilaajille) Ihmiset: kuolleita. 15.3.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.9.2019.
  2. Liisi Aunio, Satujen käyttäminen lasten psykiatrisessa hoitotyössä, opinnäytetyö
  3. Bruno Bettelheim 1967: The Empty fortress. Infantile autism and the birth of the self. Sivut 125-129.
  4. Aesthetica. mahr's vierteljahrsschrift für ästhetik 4 (2001), Nr.1/März. "Die Traumdeutung" als Kunstphilosophie (Kuhns, Marquard, Ricoeur). Vortrag innerhalb der Reihe "Kunst und Psychoanalyse" im Institut für Wissenschaft und Kunst/Wien am 25. Juni 1993. 42385 Zeichen. http://homepage.univie.ac.at/peter.mahr/011f4-02.html
  5. Molly Finn: In the Case of Bruno Bettelheim First Things. June/July 1997. Arkistoitu 20.2.2012. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
  6. Ron Grossman: Solving The Puzzle That Was Bruno Bettelheim Chicago Tribune. 11.11.1990. Viitattu 24.8.2013. (englanniksi)
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.