Brinell-kovuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brinellin koe

Brinell-kovuus on kokeellinen mitta-asteikko, jolla voidaan vertailla eri materiaalien, varsinkin metallien ja metalliseosten kovuutta. Mittausmenetelmän, johon asteikko perustuus, keksi ruotsalainen insinööri Johan August Brinell vuonna 1900. Alun perin Brinell-kovuus määriteltiin puristamalla teräskuulaa tutkittavaa materiaalia vastaan. Kovuus määriteltiin puristavan voiman suhteena sen jättämän kuopan pinta-alaan.[1] Brinellin kovuustestiä käytetään yleisesti materiaalitieteessä ja metallurgiassa.

Mittausmenetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisimmin Brinellin kovuustestissä käytetään läpimitaltaan 10 millimetrin suuruista teräskuulaa, jolla painetaan tutkittavaan aineeseen kuoppa 3000 kilopondin (noin 29 000 newtonin) voimalla. Pehmeisiin materiaaleihin käytetään pienempää voimaa, kovimpiim materiaalein taas teräskuulan sijasta volframikarbidista valmistettua kuulaa. Tutkittavan materiaalin pintaan syntyvä kuoppa mitataan, ja sen kovuus lasketaan seuraavasti:

missä:

P = puristava voima (yksikkönä tavallisesti kilopondi)
D = puristavan kappaleen läpimitta (yksikkönä millimetri)
d = syntyvän kuopan läpimitta (yksikkönä millimetri)[2]

Käytettessä SI-yksiköitä, jolloin voiman yksikkönä on newton, saadaan materiaalin kovuuden yksiköksi pascal. Suuruusluokkansa vuoksi se on luonnollisempaa ilmaista megapascaleina, jota yksikkönä käytettäessä Brinellin kovuudelle käytetään tunnusta BHN. Tavallisesti Brinellin kovuus ilmaistaan kuitenkin kilopondeina neliömillimetriä kohti, ja tällöin, mikäli voimayksikkönä on käytetty newtonia, on edellä olevasta kaavasta saatu luku kerrottava vakiolla 0,102. Tällä asteikolla mitatulle Brinellin kovuudelle käytetään tunnusta HB.

Esimerkiksi jos pallon halkaisija on 10 mm, käytetty voima 1 kilopondi (9,81 newtonia) ja syntyvän kuopan läpimitta 9 mm, on materiaalin kovuus

Eri aineiden kovuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brinellin kokeessa käytetty kuula on tavallisimmin terästä tai volframikarbidia. Koska kokeen tulos riippuu myös kuulan materiaalista, käytetään Brinellin kovuudelle tunnusta HBW, jos käytetty kuula on volframikarbidia, ja HBS, jos se on terästä. Kovuudet ilmaistaan tavallisesti esimerkiksi muodossa "HBW 10/300", missä 10 merkitsee kuulan läpimittaa millimetreinä ja 3000 voimaa kilopondeina. Vaikka Brinell-kovuusluvut itse asiassa tarkoittavat kilopondeja neliömillimetriä kohti, jätetään yksikkö tavallisimmin pois.

Kovuus voidaan ilmaista myös muodossa XXX HB YYD2. Tällöin XXX on käytetty voima kilopondeina, ja tunnus YY ilmaisee materiaalin tyypin: 5 alumiiniseoksille, 10 kupariseoksille ja 30 teräksille. Täten tyypillisen teräksen kovuus voidaan ilmoittaa muodossa

250 HB 30D2.

Teknisesti tärkeiden aineiden Brinellin kovuuksia
Materiaali Kovuus
havupuu, esimerkiksi mänty 1,6 HBS 10/100
koivu 2,2 ... 2,7[3]
tammi 2,9 ... 3,7[3]
kovapuu 2.6–7.0 HBS 1.6 10/100
lyijy 5.0 HB (puhdas lyijy; lyijyseosten kovuus vaihtelee tästä arvoon 22.0 HB saakka)
puhdas alumiini 15 HB
kupari 35 HB
tavallinen rakenneteräs 120 HB
18–8 (304) ruostumaton teräs annealed 200 HB[4]
lasi 1550 HB
karkaistu työkaluteräs 600–900 HB (HBW 10/3000)
reniumdiboridi 4600 HB
Huomautus: normaalit testiolosuhteet, ellei toisin mainita
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Brinell hardness

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Tabor: The Hardness of Metals. Oxford University Press, 2000. 0-19-850776-3. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Kovuus”, Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje - Maskotti), s. 720-721. Otava, 1925. Teoksen verkkoversio.
  2. Brinell Hardness Testing Machine mtil.illinois.edu. Viitattu 8.3.2014.
  3. a b Parketin kovuus Upofloor. Viitattu 8.3.2014.
  4. 304: the place to start assda.asn.au. Viitattu 8.3.2014. .

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]