Borderterrieri

Borderterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti/ Skotlanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 7 790
Rodun syntyaika	1700-luku
Alkuperäinen käyttö	karkottava luolakoira
Nykyinen käyttö	seura- ja harrastuskoira, metsästyskoira
Elinikä	12–15 vuotta
Muita nimityksiä	borderi, pikkubortsu, BT, borter, Border Terrier, borderterjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #10
Ulkonäkö
Paino	uros 6–7 kg narttu 5,2–6,3 kg
Säkäkorkeus	ei määritelty, yleisesti alle 40 cm
Väritys	punainen, punainen grizzle, vehnänvärinen, sininen (Blue&Tan)
Aiheesta muualla
Borderterrieri Commonsissa
Infobox OK

Borderterrieri (engl. Border Terrier) on Englannin ja Skotlannin välisellä raja-alueella kehittynyt koirarotu, karkeakarvainen pieni terrieri. Luonteeltaan borderterrieri on iloinen ja reipas. Alun perin rotu jalostettiin luolametsästystä varten.

Ulkonäkö

Borderterrierin rotumääritelmä ei rajoita säkäkorkeutta. Uroksen painorajoitus on 6–7 kg ja nartun 5,2–6,3 kg. Ulkoisesti borderterrieri muistuttaa pientä parrakasta koiraa, jolla on luonteikkaat silmät ja ilmeikäs pää. Borderterrierin raajat ovat pitkät, mutteivät liioitellut. Rodun runko on hieman korkeuttaan pidempi. Borderterrieri on hoikka ja sen koon ja ulkonäön kulmakivi liittyy sen rintakehään, jonka tulisi olla "spännättävissä", eli aikuisen miehen tulisi saada kätensä koiran rintakehän ympärille. Näin varmistetaan, että käytännön työssä koira mahtuu luolastoon, jota varten se on alkujaan jalostettu.

Borderterrierin pää on leveä ja muistuttaa hieman saukon päätä. Sitä kehystävät muuta väritystä tummemmat korvat sekä korostavat tummanruskeat silmät. Kuono-osa on 1/3 borderterrierin kallon pituudesta ja koiralla on parta, joka muotoillaan trimmauksella pyöreäksi. Koiran häntä on suhteellisen lyhyt ja porkkananmallinen, ja borderterrieri kantaa sitä hieman selkälinjan yläpuolella. Pystyssä seisova tai selän päälle kiertyvä häntä on virheellinen.

Borderterrierin värit voidaan jakaa kahteen luokkaan: punaisiin ja sinisiin. Punaiset borderit ovat väriltään punaruskeita tai ruskeita. Osa koirista on ns. grizzlejä, joissa jokaisen karvan toinen pää on musta, toinen punainen. Grizzle väritys saa koiran näyttämään hieman tummemmalta ja kirjavalta. Sininen borderterrieri voi näyttää mustalta, mutta todellisuudessa turkki on hieman sinertävää. Sinisen värin parina tulisi olla harmaata karvoitusta, joka tukee turkin sinertävää sävyä ja luo oikean ilmeen koiralle. Siniselläkin koiralla jalat, rintakehä, maha ja osa päästä sekä joillain myös häntä ovat punaiset, mutta siihen ei tällöin yhdisty grizzle väritystä.

Valkoinen merkki borderterrierin rinnassa sallitaan, mutta muualla esiintyvä valkoinen turkki on virhe. Borderterriereitä on monen värisiä, mutta ainoastaan valkoinen ja harmaa ovat värejä, jotka ovat epätoivottuja ja joita ei käytännössä esiinny. Harvinaisin esiintyvä väri on vehnä, joka on hyvin vaalea, vehnänkeltainen. Väri on kuitenkin lähes kuollut sukupuuttoon, ja tiettävästi vain Britanniassa elää muutamia vehnänvärisiä koiria. Geenien puolesta värin esiintulo on kuitenkin mahdollista, vaikkakin varsin epätodennäköistä.

Turkki ja turkin hoito

Borderterrierillä on karkea turkki, josta kuollut karva on nypittävä aika ajoin pois.

Borderterrierin turkki koostuu pohjavillasta ja päällyskarvasta. Terrierin päällyskarva on karheaa ja vedenpitävää.

Borderterrierin päällyskarvaa huolletaan nyppimällä kuollut turkki pois "hand-stripping" tekniikalla. Yleisesti ottaen turkki nypitään pohjavillalle noin kahdesti vuodessa, mutta tarve voi vaihdella eri koirien kohdalla. Oikeinsuoritettu nyppiminen ei satuta koiraa, vaan auttaa turkkia uusiutumaan, sillä vain kuollut turkki poistetaan. Kuollut turkki ei ole hyväksi koiralle, sillä se ei lämmitä eikä suojaa koiraa. Poistettava turkki irtoaa koirasta melko helposti, eikä repimiselle ole syytä. Borderterrierin turkkia ei saa trimmata saksilla, sillä tällöin kuollut solukko ei pääse poistumaan turkin juuresta ja turkki muuttuu villaiseksi, vanuttuneeksi, elottoman harmaaksi sekä hieman kiharaiseksi. Turkin karkeus katoaa, eikä leikattua karva ole enää helppo nyppiä.

Borderterriereille ei suositella kylpyjä shampoolla, sillä shampoo poistaa koiran turkista öljyä joka pitää turkin puhtaana ja vedenpitävänä.

Luonne ja käyttäytyminen

Borderterrieri on luonteeltaan useita muita terrierirotuja sosiaalisempi.

Borderterrieri on luonteeltaan rohkea, älykäs, reipas ja valpas pieni koira, joka ilmaisee tunteitaan ja mielialojaan korvillaan ja hännällään, mutta myös mitä erilaisimmilla äänillä. Rotu on säilyttänyt vanhan, alkuperäisen saalisviettinsä ja onkin tarvittaessa vaikkapa ketun kohdatessaan hyvinkin tulinen ja terävä. Luonteensa puolesta borderterrieriä käytetään edelleen jonkin verran luolametsästyksessä, verijäljetyksessä ja jopa vesiriistan noudossa.

Sosiaalisuus on hallitseva elementti borderterrierissä. Border on paljon pehmeämpi ja sosiaalisempi kuin suurin osa muista terriereistä ja jo rotumääritelmä ilmoittaa koiran olevan laumassa viihtyvä ja sopeutuva elämään toisten eläinten kanssa. Rähisevän koiran kohdatessaan borderin tulisi vain kääntää päänsä pois ja jatkaa matkaa muina miehinä.

Borderterrieri on aina valmis pikku partiolainen, joka kulkee mielellään omistajansa mukana, mihin tahansa tämä meneekään. Borderista saakin helpon ja miellyttävän kaverin niin maalle, vesille kuin vaikkapa lentokoneeseen. Avoin, reipas ja fiksu koira sopeutuu monenlaisiin tilanteisiin. Koska borderin luonne on muita terrierejä rauhallisempi, siitä saa oivan perhekoiran.

Alkuperä

Borderterrieri on vanha ja varsin alkuperäinen koirarotu, josta on säilynyt dokumentteja aina 1700-luvulta lähtien. Rodun juuret ovat Englannin ja Skotlannin vuoristoseudulla, jossa borderterrieri säilyi erittäin muuttumattomana satoja vuosia. Samoilta seuduilta seuraa myös nimi borderterrieri, joka suomennettiin vielä 80-luvulla rajamaan terrieriksi. metsästäjien suurista koiralaumoista.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli karkottava luolakoira. Borderterrieri sananmukaisesti karkotti kettukoirien luolaan ajaman ketun metsästäjien eteen. Borderterrierin ei siis ollut alkujaankaan tarkoitus tappaa eläintä luolaan, vaan karkottaa se metsästäjälle ammuttavaksi.

Borderterrieri uhkasi tuhoutua kokonaan maailmansotien aikana, mutta se saatiin elvytettyä ja on nyt Britanniassa erittäin suosittu ja yleinen koirarotu. Suomeen ensimmäiset yksilöt tuotiin 70-luvulla, Ruotsissa niitä on ollut jonkin verran kauemmin.

Nykyisin borderterrieriä käytetään edelleen keinoluolametsästyksessä, mutta Suomessa on myös muutamia käytännön metsästyskoiria. Sittemmin rodun tarkkoja vaistoja on sovellettu moniin muihinkin metsästyslajeihin, joissa rotu on pärjännyt erinomaisesti. Agilitykoirana borderterrieri on erittäin suosittu.

Luolametsästykseen jalostettu borderterrieri on yhä varsin terve koirarotu.

Terveys

Borderterrieri on verraten terve rotu. Luuston kuvaustulokset ovat olleet erinomaisia, pääsääntöisesti A- ja B-asteita, eikä kyynärissä ja polvissa ole juuri havaittu ongelmia.

Uudempia ongelmakohtia ovat epileptistyyppiset ns. borderkohtaukset (vaikkakaan tarkkaa yhteyttä epilepsiaan ei ole havaittu), joissa koira saattaa olla poissaoleva tai kouristella. Kohtaukset ovat kuitenkin jossain määrin periytyviä, joten näitä ns. kohtauskoiria on saatu suljettua jalostuksesta. Kohtauksien ongelma tosin on, että ne puhkeavat vasta aikuisella koiralla, joten useita yksilöitä on tässä vaiheessa ehditty jo käyttää jalostukseen.

Rodussa on jonkin verran esiintynyt myös yliherkkyyttä niin ruoka-aineille kuin muillekin ulkoisille ärsykkeille. Lyhytkuonoisena borderterriereillä esiintyy jonkin verran purentavikoja ja vuosittain syntyy myös pentuja, joilla on hännässä mutka tai nikamamuutos.

Borderterrieri ei kuulu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien kartoitusohjelma PEVISAan, eikä rodulla myöskään ole tutkimus- tai kuvauspakkoa jalostuskäyttöä ajatellen.

Lähteet

• Borderterrierikerho, rodun harrastajat
• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)