Berylliumbromidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Berylliumbromidi
Beryllium bromide.svg
Tunnisteet
CAS-numero 7787-46-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava BeBr2
Moolimassa 168,81
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 473 °C (sublimoituu)
502  °C (sulaa)[1]
Kiehumispiste 520 °C[1]
Tiheys 3,465 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen[1]

Berylliumbromidi (BeBr2) on beryllium- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berylliumbromidi on huoneenlämpötilassa valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on ortorombinen ja rakenne koostuu polymeerimäisestä ketjusta, jossa jokainen berylliumioni on sitoutunut neljään bromidi-ionin. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin.[1][2][3][4]

Berylliumbromidia voidaan valmistaa kuumentamalla berylliumia tai berylliumkarbidia ja bromia 500–700 °C:n lämpötilaan. Toinen yleisesti käytetty tapa on berylliumoksidin, bromin ja hiilen välinen reaktio 1 100–1 200 °C:n lämpötilassa.[1][3][4]

Be + Br2 → BeBr2
2 BeO + 2 Br2 + C → 2 BeBr2 + CO2

Berylliumbromidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä[3] ja sitä voidaan lisätä polyvinyylialkoholin joukkoon[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 40–41. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2020). (englanniksi)
  2. Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  3. a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  4. a b Kenneth A. Walsh: Beryllium Chemistry and Processing, s. 118–120. ASM International, 2009. ISBN 978-0-87170-721-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.4.2020). (englanniksi)
  5. R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.