Bernhardinkoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bernhardinkoira

SanBernardo Newton.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Sveitsin lippu Sveitsi
Määrä Suomessa rekisteröity 8 616 (lk 7 591, pk 1 025)[1]
Rodun syntyaika keskiaika
Alkuperäinen käyttö etsintä ja pelastus, seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 7-11
Muita nimityksiä bernhardilainen, bertsu
FCI-luokitus ryhmä 2 #61
Ulkonäkö
Paino 50–95 kg
Säkäkorkeus 60–95 cm
Väritys puna-valkoinen mustin merkein

Bernhardinkoira on sveitsiläinen vuoristokoira, josta on olemassa sekä pitkä- että lyhytkarvainen muunnos. Ensin mainittu on tullut elokuvan Beethoven myötä tunnetuksi. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 2. SKL:n rekisteröintiarkiston mukaan ensimmäiset bernhardilaiset tulivat Suomeen vuonna 1886.

Menestyksekkäin hengenpelastuskoira oli bernhardilainen nimeltä Barry. Se pelasti ainakin 40 ihmistä.[2]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Bernhardin luostarissa Isossa Sankt Bernhardin solassa on pidetty tätä lauhkeaa rotua 1660-luvulta alkaen. Bernhardin munkit käyttivät sitä veto- ja laviinikoirana. Sitä käytettiin myös avaamaan polkuja umpihankeen. Lyhytkarvainen bernhardinkoira on alkuperäinen muunnos, josta jalostettiin myös pitkäkarvainen muunnos risteytysten avulla. Munkit uskoivat aluksi pidemmän karvan auttavan vuoriston kylmissä olosuhteissa, mutta joutuivat kuitenkin pian toteamaan sen keräävän lumipaakkuja, jotka hidastivat koiran etenemistä ihmisiä etsittäessä. Tämän vuoksi lyhytkarvaisen muunnoksen käyttöä jatkettiin munkkiluostareissa, ja vastaavasti pitkäkarvaiset pennut annettiin kylän asukkaiden lemmikeiksi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernhardinkoiralla on leveä kallo ja suuret leuat. Sen alahuuli roikkuu, joten se kuolaa melko paljon. Sillä on vankkaluustoiset raajat, ja siksi pennun ruokavalio vaatii tarkkuutta ruokavaliossa. Bernhardinkoira on hyvin massiivinen ja voimakas rotu.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan bernhardilaiset ovat hyväntahtoisia, ystävällisiä, rauhallisia ja luotettavia. Lyhytkarvaiset ovat yleensä pitkäkarvaisempia vilkkaampia. Bernhardilaiset sopivat lapsiperheisiin, koska ne ovat sosiaalisia ja kiintyvät perheeseensä. Bernhardinkoira on reviiritietoinen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Larkin, Mike Stockman: Gummeruksen suuri koirakirja. Gummerus Kustannus Oy 2003.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]