Belgradin rauha

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Belgradin rauhaa allekirjoitetaan. Yksityiskohta Itävallan–Turkin sodasta kertovasta aikalaispiirroksesta.

Belgradin rauha oli Osmanien valtakunnan ja Habsburgien Itävallan välinen rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 21. elokuuta 1739. Rauhansopimus päätti Itävallan–Turkin sodan 1737–1739 ja Itävalta irtautui yksipuolisesti liittolaisuudesta Venäjän kanssa Venäjän–Turkin sodassa 1735–1739.[1]

Venäjän–Turkin sota alkoi Venäjän sodanjulistuksella 1735 ja varsinaiset sotatoimet alkoivat seuraavana vuonna. Venäjä saavutti voittoja, jotka innostivat Itävaltaa liittymään mukaan sotaan. Maat allekirjoittivat salaisen liittolaissopimuksen tammikuussa 1737, vaikka Itävalta esiintyi välittäjänä osmanien ja venäläisten välisissä rauhanneuvotteluissa aina saman vuoden loppukesään asti. Elokuussa 1737 käydyssä Nemyrivin kongressissa liittolaisuus paljastui osmaneille ja Itävalta liittyi mukaan sotaan. Itävalta, jonka armeijan kehitys oli jäljessä venäläisistä, ei kuitenkaan menestynyt, vaan kärsi useita tappioita. Kesällä 1739 turkkilaiset kokosivat Tonavan alueelle suuren armeijan ja löivät Itävallan joukot Grotskan taistelussa 22. heinäkuuta. Vaikka sota jatkui Belgradin piirityksellä, Itävalta oli käytännössä hävinnyt. Kenraali Wilhelm Reinhard von Neipperg toimi Itävallan edustajana rauhanneuvotteluissa ja osmaneja edusti Ranskan Istanbulin suurlähettiläs Louis Sauveur de Villeneuve. Kerrotaan, että osmanien suurvisiiri Hacı İvaz Mehmed pašša piti Neippergiä panttivankinaan, jotta tämä ei saisi päivitettyjä tietoja rintamatapahtumista. Itävallan irtautuminen esti Prutjoelle marssinutta Venäjää hyödyntämästä samana vuonna saavuttamia merkittäviä voittojaan, sillä rauhansopimuksen jälkeen kaksi Itävaltaa vastaan taistellutta osmaniarmeijaa vapautui käytettäväksi Venäjää vastaan.[1][2]

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että osa osmanien menestyksestä neuvotteluissa oli nimenomaan neuvokkaan Villeneuven ansiota. Palkkiokseen Villeneuve sai järjestettyä joukon myönnytyksiä, joita sulttaani myönsi Ranskalle 1740.[3]

Rauhansopimus oli erillisrauha, jonka seurauksena Itävalta erosi sodasta ja luovutti 1718 solmitussa Passarowitzin rauhassa osmaneilta voittamansa alueet takaisin. Alueisiin kuuluivat Bosnia, Valakia ja Serbia mukaan lukien Belgrad.[1]

Erillisrauhan vuoksi myös Venäjä joutui solmimaan rauhan Osmanien valtakunnan kanssa. Maat allekirjoittivat Nissan rauhan saman vuoden lokakuussa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d L. S. Stavrianos, Traian Stoianovich: The Balkans since 1453, s. 183-187. C. Hurst & Co. Publishers, 2000 2.p.. ISBN 1850655510.
  2. Aksan, Virginia H.Ottoman Wars 1700–1870. Pearson Education, 2007. ISBN 0582308070.
  3. Suraiya N. Faroqhi (toim.) Aksan, Virginia H. (Luku 5: War and Peace): The Cambridge History of Turkey (vol. 3), s. 109-111. Cambridge University Press, 2006. ISBN 0-521-62095-3.