Baltian entente

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Baltian entente tarkoittaa Viron, Latvian ja Liettuan vuonna 1934 solmimaa puolustussopimusta. Se hajosi kuitenkin toista maailmansotaa edeltäneeseen jännityksen kasvuun ja toisaalta, kun Neuvostoliitto miehitti Baltian maat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltian entente pohjautui Viron ja Latvian välillä jo 1. marraskuuta 1923 solmittuun pysyvään puolustussopimukseen[1]. Maat uudistivat sopimusta 17. helmikuuta 1934 vähän ennen Kārlis Ulmaniksen ja Konstantin Pätsin vallankaappauksia. Sopimuksella sovittiin yhteistyöstä kansainvälisissä kokouksissa, jonne saatettiin tarvittaessa lähettää yhteinen edustaja. Maat asettivat myös komission yhtenäistämään maiden lainsäädäntöä, politiikkaa ja taloutta. Lisäksi sovittiin maiden ulkoministerien säännöllisistä tapaamisista. Liettua pyrki pääsemään mukaan sopimukseen vuonna 1934. Se oli ollut mukana jo neuvoteltaessa aiemmasta vuoden 1923 sopimuksesta, mutta sitä ei otettu mukaan sen huonojen Puolan suhteiden takia. Se tuli kuitenkin tällä kertaa mukaan niin sanotulla kolmen maan sopimuksella, joka solmittiin Kansainliiton kokouksessa Genevessä 12. syyskuuta 1934. Pian tämän jälkeen alettiin käyttää nimitystä Baltian entente.[2] Sopimuksessa edellytettiin yhteistyötä ulkopolitiikassa ja tukea kansainvälisiä asioita hoidettaessa. Sen ulkopuolelle kuitenkin rajattiin Liettuan kiistat koskien Memelin ja Vilnan alueita Saksan ja Puolan kanssa. Samalla tavoin kuin Viron ja Latvian välisessä sopimuksessa, Baltian ententessä järjestettiin maiden ulkoministerien kokouksia. Puolustussopimus tehtiin 10 vuoden ajaksi.[3]

Ulkoministerien kokouksia alettiin pitää säännöllisesti vuodesta 1934 lähtien. Ensimmäinen järjestettiin syyskuussa Tallinnassa. Seuraavana vuonna perustettiin toimisto kulttuurillisen ja taloudellisen yhteistyön edistämiseksi. Tarkoituksena oli myös julkaista suurilla kielillä ilmestyvää Revue baltique-lehteä, mutta sitä alettiin julkaista vasta vuonna 1940. Baltian entente alettiin lopulta nähdä yhtenä blokkina ja tästä syystä Latvia valittiin vuonna 1936 Kansainliiton neuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Baltian entente ei kuitenkaan lopulta täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Sopimusmaat olivat taloudellisen yhteistyön kannalta talousrakenteeltaan liian samanlaisia. Maiden välisestä tulliliitosta ei tullut mitään ja kulttuurillinen lähentyminen oli odotettua hankalampaa. Virossa vierastettiin Latviassa ja Liettuassa esiinnoussutta nationalismia ja sen sekä Latvian valmius hyviin väleihin Puolan kanssa hiersi niiden ja Liettuan välejä. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyttyä Anschlussin ja Tšekkoslovakian miehityksen sekä Neuvostoliiton poliittisen painostuksen myötä Baltian entente lopulta hajosi.[3] Liiton heikkous kävi selvästi ilmi maiden Neuvostoliiton kanssa vuonna 1939 solmittujen sopimusten solmimisen yhteydessä, jolloin maat tekivät sopimuksensa ilman yhteistyötä keskenään.[4] Myöhemmin Neuvostoliitto miehitti Baltian maat ilman Baltian ententen aseellista vastarintaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vilho Niitemaa: Baltian historia. täydentänyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niitemaa ja Hovi 1991, s. 383
  2. Niitemaa ja Hovi 1991, s. 394
  3. a b Niitemaa ja Hovi 1991, s. 395
  4. Cooperation Between the Baltic States: A Lithuanian View NATO Review. Nato. Viitattu 4.8.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]