Baba Farid
Hazrat Fariduddin Masud Gunj Shakar eli Baba Farid (pandžabiksi ਬਾਬਾ ਫਰੀਦ; 1. huhtikuuta 1173 Kothewal, Punjab – 1. toukokuuta 1266 Pakpattan, Punjab) oli muslimisaarnaaja ja -mystikko sekä runoilija.[1][2][3] Hän oli yksi suufilaisen chishti-koulukunnan perustajista.[1] Baba Farid on kunnioitettu hahmo paitsi muslimien, myös hindujen ja sikhien keskuudessa.[3] Häntä pidetään tärkeänä pandžabin kirjakielen kehittäjänä, joka loi pohjan pandžabinkieliselle kirjallisuudelle.[1]
Baba Farid syntyi Kothewal-nimisessä kylässä ja sai varhaisimman koulutuksensa Multanissa. Hän tapasi Multanissa suufipyhimys Qutbuddin Bakhtiar Kakin ja siirtyi sitten opiskelemaan islamia tämän johdolla Delhiin. Baba Faridista tuli Qutbuddin Bakhtiar Kakin hengellinen seuraaja tämän kuoltua vuonna 1235. Baba Farid asettui Ajodhaniin (nykyinen Pakpattan) ja tapasi matkallaan sinne Nizamuddin Auliyan, josta tuli hänen oppilaansa ja myöhemmin seuraajansa. Hänen pyhäkkönsä sijaitsee Pakpattanissa.[1] Guru Nānak keräsi ja säilytti Baba Faridin runoja, joita sisällytettiin myöhemmin Guru Granth Sahibiin.[3][2]
Baba Faridilla oli kolme vaimoa, viisi poikaa ja kolme tytärtä. Hän sai arvonimen Gunj Shakar (Ganj-e-Shakar[2]), jonka alkuperä on epäselvä.[1] Vuonna 1998 Intian Faridkotiin perustettiin Baba Farid University of Health Sciences.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Hazrat Baba Fariduddin Masud Gunj Shakar (RA), Pakpattan Auqaf and Religious Affairs Department, Government of The Punjab, viitattu 18.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Profile of Baba Farid Sufinama, viitattu 18.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Mushtaq Soofi, Punjab Notes: Baba Farid in English and folklore as mythology Dawn 31.12.2018, viitattu 18.5.2024 (englanniksi)
- ↑ Baba Farid University of Health Sciences Baba Farid University of Health Sciences, viitattu 18.5.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
