B57
B57 (alkujaan Mark 57 -ydinpommi tai Mk-57) oli Yhdysvaltojen asevoimien kylmän sodan aikainen taktinen ydinase. Sitä voitiin käyttää myös syvyyspommina sukellusveneiden torjunnassa.[1]
Aseen pituus oli kolme metriä. Sen suurin halkaisija oli 37,5 cm ja paino noin 227 kg.[1]
B57-ydinpommeja valmistettiin vuodesta 1963 vuoteen 1967 saakka. Se oli käytössä aina vuoteen 1993 saakka. Vielä vuonna 1992 USA:n asevoimilla ja Natolla oli 750 tavallista B57-pommia ja 800 sen syvyyspommina käytettävää varianttia[2]. Sen korvasi B61-pommi. Kaikkiaan 3 100 kappaletta tuotettiin. Aseesta oli kuusi erilaista muunnosta (syvyyspommiversion lisäksi).[1]
B57 voitiin pudottaa suurimmasta osasta asevoimien ydinpommien pudottamiseen soveltuvista lentokoneista. Myös joitain helikoptereita kuten laivaston Sikorsky SH-3 Sea King voitiin käyttää.
Aseen variantteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mod 0 – 5 kilotonnia TNT:tä
- Mod 1 – 10 kilotonnia
- Mod 2 – 10 kilotonnia
- Mod 3 – 15 kilotonnia
- Mod 4 – 15 kilotonnia
- Mod 5 – 20 kilotonnia
- Laivaston käyttämä syvyyspommimalli B57-pommista korvasi Mk 101 Lulu-pommin ja siinä oli säädettävä räjähdysteho aina 10 kT saakka.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://nuclearweaponarchive.org/Usa/Weapons/Allbombs.html Viitattu 24.3.2016. (englanniksi)
- ↑ U.S. Nuclear Deployments at the End of the Cold War (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) William M. Arkin ja Robert S. Norris, Greenpeace. sivu 2. Viitattu 24.3.2016. (englanniksi)
