Mk 101 Lulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mk-101 Lulu ydinsyvyyspommi

Mk-101 Lulu oli ilmasta pudotettava ydinräjähteen sisältänyt syvyyspommi[1]. Sen kehitti Yhdysvallat kylmän sodan aikana 1950-luvulla. Se käytti W34-ydinkärkeä, jonka räjähdysteho oli 11 kilotonnia TNT:tä. Yhdysvaltain laivasto otti aseen palveluskäyttöön sukellusveneiden torjuntaan vuosina 1958–1971. Siitä oli viisi eri versiota. Asetta myös varastoitiin USA:n ulkopuolelle NATO-maiden varastoihin, mutta amerikkalaisten joukkojen valvontaan. Se voitiin pudottaa ainakin Avro Shackleton, Lockheed P-2 Neptune ja Lockheed P-3 Orion pommikoneista.

Aseen pituus oli 229 cm, halkaisija 46 cm ja se painoi 540 kg.

Pommissa ei ollut kehittyneitä turvajärjestelmiä, vaan jos toimintakuntoon viritetty Mk-101 Lulu vieri laidan yli sotalaivan kannelta, se räjähti upottuaan asetettuun räjähdyssyvyyteen (siinä ei ollut vapaan pudotuksen tunnistinta, joka olisi huomannut milloin se pudotettiin lentokoneesta).

Mk-101 Lulun korvasi yleiskäyttöinen B57-ydinpommi 1960-luvulta alkaen. B57:tä voitiin käyttää sekä maakohteiden strategiseen pommitukseen että syvyyspommina sukellusveneitä vastaan. Nykyisin ydinräjähteitä ei suunnitella enää käytettävän sukellusveneiden torjuntaan. Ydinasevallat USA, UK, Ranska, Venäjä ja Kiina poistivat kaikki sukellusveneitä vastaan tarkoitetut ydinaseet palveluskäytöstä vuoden 1990 tienoilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mk 101 Lulu
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.