Böningh
| Von Böningh | |
|---|---|
 Von Böningh suvun aatelisvaakuna |
|
| Alkuperä | Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Aateloitu | 3. tammikuuta 1839 |
| Kantaisä | Gustav Fredrik Böning |
 Suomen ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 8. toukokuuta 1840 |
| Arvo | aatelinen |
| Numero | 205 |
| † Sammunut Suomessa | |
| Sammunut | 11. toukokuuta 1891 |
| Viimeinen mies | Reinhold Brix von Böningh |
Böningh tai Böning on vanha (uradel) saksalainen aatelissuku Westfalenista[1] tai Pommerista.[2] Yksi suvun haaroista aateloitiin Suomen ritarihuoneeseen numerolla 205 nimellä von Böningh. Suomessa aateloitu sukuhaara sammui 11. toukokuuta 1891.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmentinmajoitusmestari Brix Böningh naturalisoitiin Ruotsin Ritarihuoneeseen 21. heinäkuuta 1652, mutta häntä ei introdusoitu. Hän kuoli neljä vuotta myöhemmin ilman miespuolisia perillisiä. Saksalaistaustainen suku saapui Suomeen Liivinmaan kautta.[1] Yksi suvun haaroista lisättiin Suomen ritarihuoneeseen numerolla 205, kun Tallinnan kauppa-asiamies Gustav Fredrik Böning pyysi aateluutensa uudistamista, johon sisältyi hänen naturalisoimisensa ja introduktionsa Suomen Ritarihuoneeseen. Hänen pyyntönsä hylättiin, mutta samalla korostettiin, että hänet voidaan ylentää aatelisarvoon suomalaisen aatelistaustansa ja muut ansionsa huomioiden. Böning aateloitiin 3. tammikuuta 1839, ja hänet otettiin virallisesti Suomen Ritarihuoneen jäseneksi 8. toukokuuta 1840 von Böningh -nimellä.[2]
Suomalainen aatelissukuhaara sammui 11. toukokuuta 1891 Gustav Fredrik (von) Böninghin pojan kollegioneuvos Reinhold Brix von Böningh kuoltua.[2]
Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gustav Fredrik (von) Böningh (1790–1866), aatelinen, konsuli[3][4][5] suomalais-virolaisten suhteiden varhaisimpia aktivisteja.[6]
- Reinhold Brix von Böningh (1818–1891), aatelinen, kollegioneuvos.[7][8]
- Reinhold Johan Böning (1753–1821), kristillinen kirjailija ja sotarovasti.[9]
- Gotthard Georg von Böning (1687–1742), Vänrikki Uudenmaan jalkaväkirykmentissä.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ramsay, Jully: Frälsesläkter i Finland Intill Stora Ofreden, s. 66–67. Helsingfors Förlagsaktieboldaget Söderström & C:o, 1909-1916. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.riddarhuset.fi. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ Gustaf Fredrik von Böningh Estofilia 100. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsenet 1831–1892: Böningh (von Böningh), Gustaf Fredrik kansallisbiografia.fi. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ 31.5.1866 Suometar no 44, s. 1, G. F. Böningin kuolinilmoitus räävelistä (kuolinilmoitus: "G. F. v. Böningh. Rääwelistä tulleen sanoman mukaan on kuten jo wiime n:ssa mainitsimme Suomen kauppa-asioitsija siellä, howineuwos ja ritari G. F. von Böningh nukkunut kuoleman uneen wiime lauwantaina tämän) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Gustaf Fredrik von Böningh Estofilia 100. Viitattu 8.3.2024.
- ↑ Reinhold Brix von Böningh Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ muotokuva; miniatyyri porträtt af Reinhold Brix v. Böningh | Hakutulokset | Finna.fi www.finna.fi. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Reinhold Johan (myös J. R.) Böning Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ O. F. Hultman ja Osmo Durchman: Genealogiska samfundets i Finland årsskrift. 7, 1923, VII. Böning. (von Böningh.), s. 53. Suomen Sukututkimusseura, 1923.