Azərbaycanfilm
Azərbaycanfilm (ven. Азербайджанфи́льм, Azerbaidžanfilm) on Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa toimiva elokuvastudio.
Studio on saanut alkunsa tasavallan valistusasiain kansankomissariaatin yhteyteen vuonna 1923 perustetusta valokuva- ja elokuvahallinnosta. Vuosina 1930–1933 sen nimenä oli Azkino, vuodesta 1933 lähtien Azfilm, vuodesta 1934 Azgoskinoprom, vuosina 1935–1940 Azerfilm, vuosina 1941–1959 Bakun elokuvastudio ja vuodesta 1960 Cəfər Cabbarlılle nimetty Azerbaidžanfilm.[1]
Studio tuotti aluksi lähinnä uutiskatsauksia ja dokumenttielokuvia. Sen ensimmäinen näytelmäelokuva oli Vladimir Balljuzekin ohjaama Legenda o Devitšjei bašni (1924). Alkuvaiheessa studiolla työskenteli useita muista tasavalloista tulleita ohjaajia kuten Hamo Beknazarjan, Vsevolod Pudovkin, Nikoloz Šengelaia ja Boris Barnet.[2] Ensimmäinen azeriohjaajan elokuva oli Abbas Mirzə Şərifzadən Bismillah (ven. Vo imja boga, 1925)[3]. Studion mykkäelokuvista tunnetuin on Šengelaian Dvadtsat šest komissarov (1933)[2].
Vuonna 1936 julkaistiin ensimmäinen tasavallassa kuvattu äänielokuva, Mežrabpomfilmin kanssa tuotettu Boris Barnetin Sinisen meren rannalla (ven. U samogo sinego morja)[4]. Samalla aloitettiin elokuvien jälkiäänitys azeriksi[3]. Ensimmäinen kansallinen äänielokuva oli Viktor Turinin ohjaama Bakılılar (ven. Bakintsy, 1938)[4]. Studion suurimpia menestyksiä oli Stalin-palkinnon saanut musiikkielokuva Naimatoimitsija (Arşın mal alan, ven. Aršin mal alan, 1945)[2].
Azərbaycanfilm sai uudet nykyaikaisesti varustetut tilat vuonna 1965. 1980-luvun alussa se tuotti vuosittain kuusi näytelmäelokuvaa, 20 dokumenttielokuvaa, neljä animaatiota ja jälkiäänitti azeriksi yli 60 filmiä.[1] Studion elokuvat käsittelivät etupäässä ajankohtaisia ja yleisinhimillisiä aiheita. Lisäksi tehtiin kansallisten suurmiesten elämäkertoja.[3] Huomiota herätti erityisesti Rasim Ocaqovin korruptiota käsittelevä Kuulustelu (İstintaq, ven. Dopros, 1979). Azərbaycanfilmin kansainvälisesti tunnetuin ohjaaja oli Rüstəm İbrahimbəyov, joka on jatkanut uraansa menestyksekkäästi myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.[2]
Studion toiminta lamaantui vuoden 1992 jälkeen ja sen tilat vuokrattiin pienyrityksille. Vuonna 2005 Azərbaycanfilm alistettiin maan kulttuuriministeriölle, joka alkoi rahoittaa sen uudistamista. Nykyään studiolla kuvataan vuosittain kahdesta neljään pitkää näytelmäelokuvaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kino: entsiklopeditšeski slovar, s. 13. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ a b c d e Rollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema, s. 69–71. Lanham, Maryland; Toronto; Plymouth, UK: The Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6268-5.
- ↑ a b c Istorija ”Azerbaidžanfilma” azerbaijanfilm.az. Arkistoitu 17.1.2014. Viitattu 23.5.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b Istorija sovetskogo kino, tom 2, s. 444. Moskva: Iskusstvo, 1973.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Azərbaycanfilmin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (azeriksi), (venäjäksi), (englanniksi)