Siirry sisältöön

Aventinus

Wikipediasta
Aventinus
Aventinus mons

Aventinus-kukkulaa.

Tyyppi
kukkula
Sijainti
Korkeus merenpinnasta
47 mView and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Aventinus (lat. Aventinus mons, m.kreik. Ἀουεντίνον, Aūentinon, ital. Aventino) on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Se on kukkuloista eteläisin ja toiseksi suurin, ja sijaitsee etelään Circus maximuksesta.[1][2][3][4]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aventinus on Rooman seitsemästä kukkulasta eteläisin, ja sijaitsee Palatiumin lounaispuolella Tiber-joen rannassa, josta se ulottuu kaakkoon päin. Sen ja Palatiumin väliin jää antiikin ajan Vallis Murcian laakso, jossa sijaitsee Circus maximus.[2]

Rooman seitsemän kukkulaa, Aventinus alhaalla vasemmalla.

Kukkula voidaan jakaa kahteen osaan: varsinaiseen Aventinukseen Tiberin rannassa sekä sen kaakkoispuolella olevaan matalampaan kukkulaan, jota kutsutaan nykyisin joskus Pseudo-Aventinukseksi tai Pikku-Aventinukseksi (ital. Piccolo Aventino), mutta joka yleensä luetaan Aventinukseen. Antiikin aikana näihin kahteen osaan viitattiin ilmeisesti ainakin joskus nimillä Aventinus major ja Aventinus minor. Kukkulanosien välisessä painaumassa kulki antiikin aikana Vicus portae raudusculanae ja nykyisin Viale Aventino.[1][5]

Luoteenpuoleisen varsinaisen Aventinuksen muoto on likimain nelikulmainen, ja sen sivut ovat pituudeltaan noin 500, 600, 750 ja 600 metriä, alkaen Tiberin puoleiselta sivulta. Se kohoaa pohjois- ja lounaissivuillaan jyrkästi joen rannasta. Kukkulan korkeus Santi Bonifacio ed Alessio -kirkon kohdalla on 46 metriä merenpinnan yläpuolella.[1]

Kaakonpuoleinen Pikku-Aventinus loivenee vähitellen kohti Almo (nyk. Almone) -jokea Aurelianuksen muurin takana. Kukkulalla sijaitsevat San Saba ja Santa Balbina -kirkot. Serviuksen muurin linja kulki tämän kukkulanosan yli San Saban eteläpuolelta ja Santa Balbinan länsipuolelta, ja näin ollen siitä kuului kaupunkiin alue, joka oli huomattavasti pienempi kuin varsinaisen Aventinuksen alue. Kukkulalta ei kuitenkaan ole löydetty merkkejä muurin rakennelmista, jotka olisivat vuotta 390 eaa. varhaisempia.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aventinuksen nimen alkuperää ei edelleenkään tunneta, huolimatta lukuisista roomalaisten muinaistutkijoiden esittämistä etymologisista selityksistä.[1][2][6] Ehdotus siitä, että sana edustaa muinaista itaalista tai mahdollisesti ligurialaista asutusta, voi saada tukea nimestä Pagus Aventinensis. Festuksen väite siitä, että kukkulan aiempi nimi olisi ollut Murcus siellä olleen Murcia-jumalattaren pyhäkön vuoksi, on todennäköisesti virheellinen.[1][7]

Yhden legendan mukaan kukkula olisi saanut nimensä samannimisestä albalaisesta kuninkaasta, joka oli haudattu sinne.[2][8] Toisen mukaan nimi olisi perustunut Herakleen eli roomalaisittain Herculeen jälkeläiseen, jonka Vergilius mainitsee.[2][9] Servius sanoo kyseisen kohdan kommentaarissaan Aventinuksen olleen alkuperäisasukkaiden kuningas, mutta lisää Varrolta, että Romulus antoi kukkulan sabiineille, jotka nimesivät sen kotiseutunsa Avens (nyk. Velino) -joen mukaan.[2][10] Tätä ei kuitenkaan tunneta Varrolta säilyneiden kohtien joukossa. Sen sijaan Varro antaa vielä useita muita selityksiä Aventinuksen nimelle. Yksi, joka on peräisin Naeviukselta, johti kukkulan nimen linnuista (aves), jotka tulivat sinne Tiberiltä, mihin Vergilius vaikuttaa myös viittaavan.[2][11] Varro itse arvelee nimen tulleen ilmaisusta ”ab adventu”, koska suo tai järvi erotti sen alun perin muista kukkuloista, minkä vuoksi sinne piti mennä veneillä. Toiset taas johtivat sen ilmaisusta ”ab adventu hominum”, koska siellä oli kaikille latinalaisille yhteinen Dianan temppeli, ja siksi siellä kävi paljon ihmisiä. Nämä eri selitykset todistavat lähinnä sen, ettei kukkulan nimen alkuperästä tiedetty mitään varmaa.[2]

Santa Sabinan kirkko.

Aventinus vaikuttaa pysyneen Ancus Marciuksen aikaan saakka vain melko alkeellisesti linnoitettuna alueena paimenten suojaamiseksi.[2] Hänen kerrotaan asuttaneen Aventinukselle 600-luvulla eaa. väestöä valloittamistaan latinalaiskaupungeista. Tällä on selitetty sitä, että kukkula oli vanhastaan plebeijien asuma-aluetta.[5] Toisaalta perimätiedon mukaan Aventinus oli julkista aluetta vuoteen 456 eaa. asti, jolloin Lex Icilia de Aventino publicando -lain myötä osa siitä luovutettiin plebeijeille asutettavaksi.[1][12] Näin se muodosti eräänlaisen vastakohdan patriisien asuttamalle Palatium-kukkulalle. Tästä syystä se oli myös kansantribuuni Gaius Gracchuksen viimeinen puolustusasema vuonna 121 eaa.[13]

San Saban kirkko.

Tutkijoiden parissa on ollut paljon keskustelua siitä, kuuluivatko kukkulan kummatkin osan alkuperäiseen Aventinukseen. Ennius näyttää tekevän jyrkän eron niiden välillä,[1][14] kun taas myöhemmin, tasavallan viimeisellä vuosisadalla ja varhaisella keisariajalla, nimi näyttää selvästi viitanneen molempiin.[1][15] Todennäköisesti Aventinuksen nimi viittasi alun perin vain Tiberin puoleiseen luoteisosaan, ja sitä alettiin vähitellen käyttää myös pienemmästä kaakkoisosasta, joka sekin jäi ainakin osaksi Serviuksen muurin sisäpuolelle. Tätä näkemystä tukevat Dionysios Halikarnassoslaisen lausunnot. Hän antaa Aventinuksen ympärysmitaksi kerran 18 stadionia ja toisaalla 12 stadionia.[1][16] Jälkimmäinen luku on liian pieni jopa luoteisosalle ja on todennäköisesti virhe, kun taas edellinen vastaa varsin tarkasti sitä aluetta, jonka Serviuksen muurit ympäröivät molemmilla kukkuloilla, ja viittaa ilmeisesti siihen. Virallisessa kielenkäytössä Aventinus-nimi saattoi aina viitata vain luoteiseen puoliskoon.[1]

Eräs Acta Arvalian katkelma, joka on peräisin vuodelta 240 jaa., osoittaa selvästi, että ainakin tuolloin kukkulan pääosa Aventinus major erottui Aventinus minorista, osasta, jota nykyään kutsutaan Pseudo-Aventinukseksi.[1] Kun Augustuksen aikaiset kaupunginosat nimettiin, Regio XIII sai nimekseen Aventinus. Se käsitti kukkulan länsiosan, kun taas itäosa kuului Regio XII Piscina publicaan.[1]

Perinteisen näkemyksen mukaan Aventinus, vaikka se olikin myöhemmin Serviuksen muurin ympäröimä, pysyi pomeriumin ulkopuolella keisari Claudiuksen aikaan asti. Tämä johtui uskonnollisista syistä, jotka liittyivät kaupungin perustamiseen.[1][17] Toisen teorian mukaan kukkula jätettiin pomeriumin ulkopuolelle siksi, ettei se olisi ollut minkään muurin sisäpuolella ennen kuin Serviuksen muuri rakennettiin uudelleen 300-luvulla eaa. Aiheesta on myös muita teorioita.[1]

Aventinus säilyi pääasiassa plebeijien asuinalueena keisariaikaan asti. Tuona aikana alueen arvostus nousi ja myös monet varakkaat roomalaiset rakensivat sinne asuntonsa.[1] Siellä asui myös senaattorisäätyisiä henkilöitä, muiden muassa Trajanus ja Hadrianus ennen keisariksi julistamistaan.[18][19] Kukkulalla oli myös useita kylpylöitä ja paljon myös kaupallista toimintaa, sillä se oli lähellä Tiberin rannassa toiminutta satamaa. Myös monet vierasperäiset kultit löysivät täältä paikkansa: varhaisella ajalla kukkulalle pystytettiin pyhäköt muiden muassa vejiläiselle Juno Reginalle ja volsiniilaiselle Vertumnukselle, keisariajalla puolestaan muiden muassa Juppiter Dolichenukselle ja Isikselle.[2][3] Aventinus oli kuitenkin aina suhteellisen vähäpätöinen osa kaupunkia ja sisälsi vain vähän monumentaalirakennuksia.[1]

Nykyään kukkula on asuinaluetta, jonka nähtävyyksiin lukeutuvat ennen kaikkea kirkot, kuten myöhäisantiikkista alkuperää oleva Santa Sabina ja Pikku-Aventinuksella sijaitseva Santa Balbina. Tunnettuihin nähtävyyksiin kuuluu myös Maltan ritarikunnan päämajan portin avaimenreiästä avautuva näkymä Pietarinkirkon kupolille.[20]

Rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piazza dei cavalieri di Malta eli Maltan ritareiden aukio.

Aventinuksella sijaitsivat muun muassa Bona Dean temppeli (Templum Bonae Deae), Cereen, Liberin ja Liberan temppeli (Aedes Ceres Liber Liberaque), Dianan temppeli (Templum Dianae), Floran temppeli (Templum Florae), Juno Reginan temppeli (Templum Junonis Reginae), Juppiter Dolichenuksen temppeli (Templum Jovis Dolicheni), Libertaksen temppeli (Templum Libertatis), Lunan temppeli (Templum Lunae), Mercuriuksen temppeli (Aedes Mercurius) ja Minervan temppeli (Templum Minervae).[3]

Kukkulan rakennuksiin kuuluivat myös Deciuksen kylpylät (Thermae Decianae), Suran kylpylät (Thermae Suranae),[2][3] Trajanuksen talo,[18] Hadrianuksen talo[19] ja ”Casa Bellezza” -nimellä tunnettu domus.[3] Aventinuksen eteläosassa sijaitsi todenäköisesti Forum pistorum eli leipuritori.[2][21] Aventinuksen luoteislaidalla sijaitsi Serviuksen muurin portti Porta trigemina ja eteläsivulla Porta Lavernalis. Pikku-Aventinuksella sijaitsivat portit Porta raudusculana ja Porta Naevia.

Aventinuksen myöhäisantiikkisiin kirkkoihin 300–400-luvuilta lukeutuvat Santa Sabinan kirkko ja Santa Priscan kirkko. Antiikin ajan palautuu myös alkuperäinen Santi Bonifacio ed Alession kirkko. Pikku-Aventinuksella sijaitsevat San Saba ja Santa Balbina.[1][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Aventinus mons”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Smith, William: ”Roma”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Aventinus mons Pleiades. Viitattu 18.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Aventine hill (Rome) 126 Aventino - Αουεντίνον ToposText. Viitattu 18.11.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Aventinus”, Antiikin käsikirja, s. 76. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  6. ↑ Varro: De lingua Latina 5.45; Livius: Rooman synty 1.3.9; Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 19; Vergilius: Aeneis 7.657 ja Servius, kommentaari edelliseen; Johannes Lyydialainen: De magistratibus 1.34.
  7. ↑ Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 148: ”Murciae deae sacellum erat sub monte Aventino qui antea Murcus vocabatur”.
  8. ↑ Livius: Rooman synty 1.3; Varro: De lingua Latina 5.43.
  9. ↑ Vergilius: Aeneis 7.656.
  10. ↑ Servius: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) 7.656.
  11. ↑ Vergilius: Aeneis 8.233.
  12. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 3.43; 10.31–32; Livius: Rooman synty 3.31.
  13. ↑ Smith, William: ”Gracchus (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Ennius, teoksessa Cicero: Ennustamisesta (De divinatione) 1.107.
  15. ↑ Varro: De lingua Latina 5.163; Suetonius: Reliquiae (Roth), s. 291; Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 276; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Romulus 9.
  16. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 3.43, 10.31.
  17. ↑ Aulus Gellius: Attikan öitä 13.14.
  18. ↑ a b Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Privata (Domus) Traiani”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ a b Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Privata (Domus) Hadriani”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  20. ↑ Polkunen, Marja-Liisa: Suomalainen matkaopas: Rooma. Suomalainen matkaopas oy, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9
  21. ↑ Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Forum pistorum”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aventinus&oldid=23121829”