Austin A40 Sports
| Austin A40 Sports | |
|---|---|
_c.1951_(15872019054).jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistaja |
Austin Motor Company British Motor Corporation |
| Valmistusvuodet | 1950 – 1953 |
| Korimalli | 2-ovinen convertible |
| Luokka | Urheiluauto |
| Muotoilija | Eric Neale |
| Teknisesti samankaltaisia | Austin A40 Devon |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | 1,2 l R4 |
| Vaihteisto | 4-portainen manuaali |
| Mitat | |
| Massa | 965 kg [1] |
| Pituus | 4039 mm [1] |
| Akseliväli | 2337 mm [1] |
| Leveys | 1549 mm [1] |
| Korkeus | 1460 mm [1] |
_c.1951_(16308298969).jpg)
Austin A40 Sports oli vuosina 1950 – 1953 Austin A40 Devonin alustalle valmistettu, neljän hengen alumiinisella avokorilla varustettu urheilullinen automalli. A40 Sports esiteltiin vuoden 1949 Lontoon autonäyttelyssä.[2]
A40 Sports on auto, joka on hieman vaikeasti sijoitettavissa mihinkään tiettyyn luokkaan ja sille ei ehkä siksi löytynyt varsinaista kohderyhmää. Nelipaikkaisena se oli enemmänkin avokorinen ja urheilullinen perheauto, kuin urheilullinen matkailuauto, koska malli perustui koriaan lukuun ottamatta vakiotekniikalle. Erikoistyönä tehty alumiinikori kuitenkin nosti auton hinnan suurien kuusisylinteristen perheautojen yläpuolelle. A40 Sportsin päämarkkina-alue oli Yhdysvallat, mutta mallista ei tullut toivotunkaltaista menestystä ja sen valmistusmääräksi jäi 4011 kappaletta.[3][4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
West Bromwichin kaupungissa sijainnut ja autojen koritukseen erikoistunut Jensen Motors oli tehnyt Austinin kanssa yhteistyötä jo 1920-luvun puolivälistä lähtien, ja myös A40 Sports syntyi tämän yhteistyön hedelmänä. Jensen Motorsin palvelukseen oli vuonna 1946 siirtynyt aiemmin Wolseley Motorsin designerina toiminut Eric Neale, jonka ensimmäinen työ Jensenille oli uusi, mallivuodelle 1950 esitelty Interceptor. Jensen kävi neuvotteluja Austinin kanssa tekniikan ja alustojen toimittamisesta kyseisen mallin valmistusta varten, ja tässä yhteydessä Austinin nokkamies Leonard Lord pääsi tutustumaan mallin suunnitelmiin. Hän piti näkemästään niin, että pyysi Jenseniä suunnittelemaan Interceptorista mittakaavassa pienennetyn version, joka voisi käyttää A40 Devonin alustaa.
Yleinen käytäntö oli, että tekniikan valmistajat toimittivat komponenttinsa Jensenille, joka sitten itse huolehti auton korittamisesta ja loppukokoonpanosta. A40 Sportsin kanssa järjestelmä toimi niin päin että valmiit korit toimitettiin Jenseniltä Austinin Longbridgen tehtaalle, jossa ne sitten yhdistettiin A40-alustaan ja saatiin aikaan valmis auto.[3][4]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leonard Lordin esityksen mukaisesti A40 Sports perustui Austin A40 Devon -mallin alustalle. Runkoa jouduttiin kuitenkin vahvistamaan alkuperäisestä, jotta se olisi riittävän tukeva alumiinikorista avomallia varten. Vakioversiosta poiketen A40 Sportsin 1,2-litrainen moottori varustettiin kahdella SU-kaasuttimella yhden sijaan, ja tämä, yhdessä sylinterikannen muutosten kanssa nosti sen tehon alkuperäisestä 40 hv:sta 50 hevosvoimaan. (jotkin lähteet mainitsevat tehoksi 46 hevosvoimaa)[5]
Neliportainen manuaalivaihteisto oli alun perin varustettu lattialle sijoitetulla vaihdekepillä. Ohjausvaihde on matopyörä-rulla -tyyppinen. Edessä on erillisripustetut pyörät kierrejousin, takana on jäykkä akseli puolielliptisillä lehtijousilla.[3][4]
A40 Sportsin valmistus jakaantui kahteen hieman toisistaan poikkeavaan sarjaan. Alkuperäinen, marraskuussa 1950 tuotantoon tullut sarja, oli koodiltaan GD2 ja sen ominaisuuksiin kuuluu lattialle sijoitettu vaihteenvalitsin ja Devon-mallin kanssa identtinen kojetaulu. Elokuusta 1951 huhtikuuhun 1953 valmistettiin sarjaa GD3. Tässä versiossa vaihteenvalitsin on siirretty ohjauspylvääseen, uusitun kojetaulun mittaristo on sijoitettu sen keskelle ja jarrujärjestelmä on täyshydraulinen.[6]
Tekniset tiedot[5][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Malli | A40 Sports |
|---|---|
| Valmistusaika | 11/1950 – 5/1953 |
| Rakenne | R4-ottomoottori, 8V-OHV, 2 x SU-kaasutin |
| Iskutilavuus | 1197 cm³ |
| Teho | 37,5 kW (50 bhp) @ 4800 r/min |
| Vääntö | 84 Nm @ 2400 r/min |
| Vetotapa | Etumoottori pitkittäin, takaveto |
| Vaihteisto | 4-portainen manuaali |
| Huippunopeus | 129 km/h |
| Polttoaineenkulutus (yhdistetty) |
9,4 l/100 km |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Austin A40 Sports - Vehicle Summary - Motorbase
- ↑ Graham Robson A-Z of British Cars 1945-80. Herridge & sons. ISBN 978-0-9541063-9-3.
- ↑ a b c Austin A40 Sports - Classic Car Review - Honest John
- ↑ a b c A40 Sports - Austin Memories
- ↑ a b Austin A40 Sports (1951) detailed performance and fuel economy data, factory claim and ProfessCars™ estimation
- ↑ Austinworks - A40 Sports register
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Austin A40 Sports Wikimedia Commonsissa
