August Wilhelm Hupel
| August Wilhelm Hupel | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1737 Buttelstedt |
| Kuollut | 7. helmikuuta 1819 (81 vuotta) Paide |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue |
kielitiede kansatiede |
August Wilhelm Hupel (25. helmikuuta 1737 – 7. helmikuuta 1819) oli saksalainen pappi, kielitieteilijä ja julkaisija. Muutettuaan Viroon hän tutki etenkin Viron ja Liivinmaan kieliä ja kansoja, mutta hänen teoksensa koskivat monia tieteenaloja. Hupelin ajattelutapa oli valistusajalle tyypillinen humaani.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
August Wilhelm Hupel syntyi Buttelstedtin kaupungissa lähellä Weimaria. Hän opiskeli ensin Weimarin lukiossa vuodesta 1748, ja sen jälkeen Jenan yliopistossa vuosina 1754–1757. Hän osoitti ensin kiinnostusta matematiikkaa ja filosofiaa kohtaan, mutta vaihtoi nämä teologiaan isänsä kuoltua. Hän opiskeli myös italiaa, englantia ja ranskaa. Hänen onnistui löytää teologian kandidaattina opettaja Pohjois-Liivinmaalta.[2][1]
Hupel saapui Riikaan keväällä 1757, minkä jälkeen hän työskenteli opettajana Tarton ja Viljandin lähistöllä. Helmikuussa 1760 hän sai papin viran Äksissen kihlakunnasta. Saman vuoden maaliskuussa hän meni naimisiin leski Elisabeth Christine Dehnigan kanssa. Hänen vaimonsa kuitenkin kuoli helmikuussa 1761 synnyttäessään pariskunnan poikaa, ja poikakin kuoli vuotta myöhemmin. Vuonna 1763 Hupel kutsuttiin hoitamaan Põltsamaan papinvirkaa, johon hänet vihittiin vuoden 1764 maaliskuussa. Samana vuonna hän meni naimisiin Barbara Christine von Spandekau'gan kanssa.[2]
Hupelin virka Põltsamaalla oli varsin hyväpalkkainen. Niinpä hän saattoi keskittyä paljolti tutkimuksen harjoittamiseen. Vuonna 1766 Hupel alkoi julkaista ensimmäistä vironkielistä aikakauslehteä nimeltä Lühhike öppetus yhteistössä Peter Ernst Wilden kanssa, joka johti paikallista Kuningamäen sairaalaa ja lääketieteellistä koulua[1]. Seuraava julkaisu oli Arsti ramat nende juhhatamiseks, kes tahtwad többed ärra-arwada ning parrandada, vironkielinen kirja lääketieteestä. Pääosa hänen teoksistaan oli kuitenkin saksankielisiä. Niitä julkaisi hänen ystävänsä riikalainen kirjakauppias Johann Friedrich Hartknoch. Hänen ensimmäisiä saksankielisiä teoksiaan oli poleeminen kirjoitelma An Dienstfreundliches Promemoria die, welche den Herrn Moses Mendelssohn durchaus zum Christen machen wollen (1771). 1770-luvulla ilmestyi useampiakin samanlaisia teoksia, kuten esimerkiksi Vom Zweck der Ehen, ein Versuch vuodelta 1771, ja Origen Verschneidung oder von der, über Matth.19. v 10-12. Ein Versuch (1772). Hänen teoksiaan pidetään aikaansa nähden varsin liberaaleina.[2]
Hupel käsitteli julkaisuissaan myös Baltian aluetta. An lief und das ehstländische Publicum (1771) kertoo hänen uuden asuinpaikkansa ongelmista. Sama teema jatkui teoksessa Topographische Nachrichten von Lief-und Ehstland, joka julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1774, 1777 ja 1782. Vuonna 1789 ilmestyi Die Verfassung der gegenwärtige Rigischen und der Revalschen Statthalterschaft. Kirjoissa on arvokasta tietoa Hupelin ajan Baltian asukkaiden oloista ja alueiden hallinnosta. Vuonna 1781 Hupel alkoi julkaista tiedejulkaisua Nordische Miscellaneen, jonka korvasi vuonna 1792 Neue Nordische Miscellaneen. Siinä julkaistiin topografisia tutkimuksia sekä monia Hupelin tuttavien tutkimuksia ja artikkeleita. Hän jatkoi myös vironkielisen kirjallisuuden tuottamista, ja 1780-luvulla julkaistiin kieli- ja sanakirja Ehstnische Sprachlehre, joka oli tosin lähinnä kopio Anton Thor Hellen aikaisemmasta teoksesta. Hupel osallistui myös muiden kirjoittajien teoksien tekoon, kuten Friedrich Nicolain "Allgemeine Deutsche Bibliothekiin, sekä Acta Histórico-ecclesiastica nostri temporisin ja Russische Bibliothekiin. Hopel kuoli Paidessa nykyisen Viron alueella vuonna 1819.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c August Wilhelm Hupel Poltsamaan Museo. Viitattu 4.5.2010. (viroksi)
- ↑ a b c d Indrek Jürjo: August Wilhelm Hupel (1737 – 1819) Digital Text Repository for Older Estonian Literature. Arkistoitu 22.7.2007. Viitattu 4.5.2010. (viroksi)
| ||||||||||||||||||
