August Raatikainen (sosialisti)
August Aataminpoika Raatikainen (2. maaliskuuta 1884 Maaninka – 10. huhtikuuta 1952) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, joka toimi Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen (SSTP) ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1920. Hän loi uransa lähinnä ammattiyhdistysliikkeessä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raatikainen syntyi työmiehen poikana Maaningalla ja työskenteli nuorena maataloustöissä sekä ajomiehenä. Vuosina 1904–1908 hän oli kaivostyöläisenä Yhdysvalloissa Michiganin ja Montanan osavaltioissa ja Suomeen palattuaan jälleen sekatyöläisenä, muun muassa mielisairaanhoitajana Tampereella ja 1910–1912 Helsingissä vanginvartijan kesäsijaisena. Toimiessaan 1912–1917 osuusliike Elannon ajomiehenä Raatikainen tuli ammattiosaston kautta mukaan Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton (SKL) toimintaan, ja hänet palkattiin kesällä 1917 liiton järjestäjäksi.[1]
Sisällissodan alkamispäivänä suojeluskuntalaiset pidättivät Käkisalmessa SKL:n asioilla olleen Raatikaisen, ja hän joutui olemaan vankileirillä syksyyn 1918 asti. Valtiorikosoikeuden langettama neljän vuoden vankeusrangaistus muutettiin pian ehdolliseksi ja Raatikainen vapautui syyskuun lopussa 1918, jolloin hän palasi järjestäjän työhönsä. Seuraavana vuonna hän kävi järjestämään satamalakkoja eri puolille Suomea, kannustaen ammattiosastoja erityisesti paikallisiin ja äkillisiin pistelakkoihin, mikä hankaloitti työnantajien harjoittamaa lakonmurtamista. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) johto vastusti tätä taktiikkaa, joka SKL:ssä kytkettiinkin vallankumouksellisuuteen. Raatikaiselle muodostui näin jo valmiiksi vasemmistoradikaali leima, kun hänet valittiin 1920 SKL:n puheenjohtajaksi.[1]
Raatikainen oli mukana perustamassa uutta puoluetta SDP:n vasemmalle puolelle. Hän oli SSTP:n väliaikaisen puoluetoimikunnan jäsen 17. helmikuuta – 14. toukokuuta 1920lähde? ja valittiin perustavassa kokouksessa 13. toukokuuta 1920 uuden puolueen puheenjohtajaksi. Seuraavana päivänä poliisi pidätti kokouksen johtajat ja heidät tuomittiin valtiopetoksesta, sillä SSTP oli päättänyt liittyä Kommunistiseen Internationaaliin. Raatikainen joutui istumaan vankilassa vuoteen 1925.[1]
Vapauduttuaan Raatikainen toimi 1925–1930 Suomen Nahkatyöntekijäin Liiton sihteerinä, vaikkei hänellä ollut alan työkokemusta. Hän johti muutamaa poikkeuksellisen pitkäksi ja katkeraksi venynyttä lakkotaistelua, joista Nokian kumitehtaan lakko päättyi työntekijöiden kannalta surullisesti. Suomen ammattiyhdistysliikkeen johdon hajotessa vuonna 1929 Raatikainen siirtyi kommunisteista erkaantuneisiin "hoipertelijoihin".[1] Hän kuului sosialistisen Suomen työväen vasemmistoryhmän keskustoimikuntaan.[2] Nahka- ja Kumiteollisuustyöväen Liitto lakkautettiin ja Raatikainen pidätettiin jälleen keväällä 1930. Hän ei enää myöhemmin palannut näkyvään rooliin politiikassa tai ammattiyhdistysliikkeessä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tapio Bergholm: Raatikainen, August Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Tapio Bergholm: Raatikainen, August Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Jorma Virtanen: Suomen ammattijärjestö poliittisen työväenliikkeen eri suuntausten toimintakenttänä 1928–1930, s. 24, 30. Sarja F: 1. Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1983. ISBN 951-642-307-8 / ISSN 0359-0593.
| Edeltäjä: Ei edeltäjiä |
SSTP:n puheenjohtaja 1920 |
Seuraaja: Jaakko Kivi |
|
