Asuntokauppa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Asuntokauppa tarkoittaa kaupankäyntiä asunto-osakkeilla ja niihin rinnastettavilla yhteisöosuuksilla, jotka oikeuttavat asuinhuoneiston omistamiseen[1]. Kun kauppaan sisältyy maa-alue (tontti), puhutaan kiinteistökaupasta. Sen tekeminen on muotovaatimuksiltaan tarkempaa kuin tavallinen asuntokauppa.

Suomen asuntokauppaa säädellään asuntokauppalaissa (AsKL 23.9.1994/843).[2] Asunto-osake on irtainta omaisuutta, joka antaa yhtiön osakerekisteriin merkitylle omistajalle sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Oikeuksista keskeisin on oikeus pitää tiettyä huoneistoa hallussa ja käyttää siihen liittyviä yhtiön tiloja. Velvollisuuksista keskeisin on velvollisuus yhtiövastikkeen maksamiseen.[3]

Asuntokaupan ammattilaiset ovat kiinteistönvälittäjiä, jotka perivät syntyneestä kaupasta välityspalkkion yleensä asunnon myyjältä. Kun tavallinen ihminen ostaa asunto-osakkeen omaan käyttöönsä, hänen puolellaan on kuluttajansuoja, jolla pyritään muun muassa suojelemaan kaupankäynnin heikompaa osapuolta. Välittäjän ja myyjän on esimerkiksi annettava oikeat tiedot asunnon hinnasta ja kyseisen asuntoyhtiön taloudellisesta tilanteesta.[1].

Virhe kaupan kohteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuluttajankaupassa tavaran on laadultaan ja määrältään vastattava sitä, mitä kaupassa on sovittu. Jos näin ei ole, puhutaan tavaran virheestä. Virhettä ei ole, jos ostaja on tiennyt kaupan kohteessa olevasta puutteesta, jonka myyjä on siis ottanut esille. Uuden asunnon kaupassa virheettömyysvaatimus on tiukempi kuin käytetyn asunnon kaupassa. Asunnossa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita myyjä on ennen kaupantekoa antanut. Myyjä vastaa sekä itse antamistaan tiedoista että kiinteistönvälittäjän ja isännöitsijän antamista tiedoista tai tiedon antamatta jättämisestä. Myyjän, joka ei ole varma jostakin asuntoon liittyvästä seikasta, pitää ilmaista asiaan liittyvä epävarmuus. Ostajalla on kuitenkin käytetyn asunnon kaupassa velvollisuus tarkistaa kaupan kohde. Jos virhe on ollut kohtuudella havaittavissa, vastuu on ostajan.[1]

Virheen vaikutus kauppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virheen vaikutus kauppaan arvioidaan siitä näkökulmasta, olisiko ostaja tehnyt kaupan, jos hän olisi tiennyt virheestä. Ostaja on toisaalta itsekin velvollinen tarkastamaan tuotteen.[1] Jos virhe on vaikeasti havaittavissa, vastuu on kokonaan myyjän (niin sanottu salainen virhe eli piilevä virhe). Virheen seurauksena voi olla, että virhe korjataan tai sovitaan hinnan alentamisesta. Myyjällä on oikeus korjaukseen ennen muita hyvityskeinoja. Käytetyn asunnon kaupassa ostaja ei kuitenkaan voi vaatia myyjää korjaamaan virhettä. Jos virheestä on aiheutunut vahinkoa ja se on johtunut myyjän huolimattomuudesta, ostajalla on oikeus myös vahingonkorvaukseen. Joissakin tapauksissa voidaan päätyä kaupan purkamiseen. Tämä edellyttää olennaista sopimusrikkomusta myyjältä. Kauppaa ei voi kuitenkaan purkaa, jos virhe on korjattavissa tai jos virheen merkitys ei ole kovin suuri, vaikka se ei olisikaan korjattavissa. Silloin ostajan on tyydyttävä hinnanalennukseen.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tuula Ämmälä: Virhe erityisesti kuluttajankaupassa ja asuntokaupassa, s. 5, 15–18, 30, 35, 43, 45, 52–61. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-670-064-0.
  2. Thomas Wilhelmsson & Leif Sévon & Pauliine Koskelo: Kauppalain pääkohdat, s. 3–8. 5. painos. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0949-5.
  3. Asunto-osake. Tieteen termipankki. Viitattu 22.6.2018.
  4. Käytetyn asunnon kauppa. Kuluttajariita.fi. Viitattu 22.6.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]