Arvo Aaltonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Arvo Aaltonen
Arvo Aaltonen
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten uinti
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Antwerpen 1920 200 m
rintauinti
Pronssia Pronssia Antwerpen 1920 400 m
rintauinti

Arvo Ossian Aaltonen (2. joulukuuta 1892 Pori17. kesäkuuta 1949 Pori) oli suomalainen uinnin olympiamitalisti ja yrittäjä. Aaltonen oli ensimmäinen suomalainen, joka saavutti olympiamitalin uinnissa.[1] 72 vuoden ajan aina Antti Kasvion vuoden 1992 pronssiin asti Aaltosen mitalit olivat Suomen ainoat uinnin olympiamitalit.

Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920 Aaltonen sijoittui sekä 200 että 400 metrin rintauintikilpailuissa kolmanneksi. Hänen aikansa oli 200 metrin loppukilpailussa 3.12,2 ja 400 metrillä 6.48,0.[2] 400 metrin rintauinti poistettiin kilpailuohjelmasta heti vuoden 1920 jälkeen, joten Aaltonen on jäämässä lajin ainoaksi suomalaiseksi olympiamitalistiksi. Erikoisuutena Aaltosen menestykseen liittyy myös se, että kummassakin lajissa mitalit jaettiin Pohjoismaihin Aaltosen sijoittuessa kolmanneksi kahden ruotsalaisen jälkeen. Aaltonen edusti seuratasolla Porin Uimaseuraa.

Antwerpenin lisäksi Aaltonen osallistui myös Tukholman vuoden 1912 olympialaisiin ja 1924 Pariisin olympialaisiin. Tukholmassa Aaltonen pääsi välieriin 200 metrin rintauinnissa, Pariisissa hän ei päässyt alkueristä jatkoon. 200 metrillä Aaltonen ui parhaan aikansa vuonna 1925 (2.58,9) ja voitti viimeisen Suomen mestaruutensa vuonna 1928. Kilpaura päättyi seuraavana vuonna.[1]

Aaltonen voitti urallaan lukuisia Suomen-mestaruuksia. Hän voitti SM-kultaa 200 metrin rintauinnissa vuosina 1909, 1911–1913, 1915, 1916, 1919–1921, 1923 ja 1925–1927. Lisäksi hän voitti SM-kultaa 100 metrin rintauinnissa vuosina 1912 ja 1915–1917 sekä 400 metrin rintauinnissa vuosina 1912, 1913 ja 1915–1917.[3]

Aaltonen teki vuonna 1912 lyhyjen ratojen Suomen-ennätyksen 100 metrin rintauinnissa ajalla 1.23,1. Ennätys pysyi voimassa seuraavaan vuoteen, kunnes Vilhelm Lindgrén rikkoi sen. Hän otti myös vuonna 1912 200 metrin rintauinnin lyhyjen ratojen Suomen-ennätyksen haltuunsa, kun hän paransi Herman Cederbergin ennätystä 1,9 sekunnilla aikaan 3.04,9. Aaltonen paransi ennätystä myöhemmin kolme kertaa, viimeisimpänä aika 2.58,9 vuonna 1925. Ennätyksen rikkoi Toivo Reingoldt vuonna 1929.[4]

Nuoruudessaan Aaltonen työskenteli vesijohtoalalla eri paikkakunnilla, kunnes perusti oman vesijohtoliikkeen Poriin vuonna 1918. Vuonna 1929 hän luopui liikkeestään ja muutti Kanadaan. Aaltonen palasi 1937 Poriin ja perusti Porin Putkityö Oy:n, josta tuli myöhemmin Arvo Aaltonen Oy. Aaltonen kuoli alkukesästä 1949 sydänhalvaukseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Veli-Matti Autio: Aaltonen, Arvo (1892 - 1949) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 22. Otava, 1970.
  3. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 384–386. Otava, 1970.
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 378. Otava, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]