Artur Lõoke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Artur Lõoke (20. syyskuuta 1909 Jõgeva11. lokakuuta 1950 Tallinna[1]) ja Herman Treial (1904 Tartumaa9. helmikuuta 1951 Helsinki) olivat kaksi virolaista loikkaria jotka ylittivät Suomen ja Neuvostoliiton rajan Ilomantsissa 28. heinäkuuta 1949 ja pyysivät Suomesta poliittista turvapaikkaa. Lõoke palautettiin Neuvostoliittoon ja tuomittiin myöhemmin oikeudessa kuolemaan. Treial kuoli sairaalassa Suomessa rajalla sattuneessa ammuskelussa saamiinsa vammoihin. Tapaus sai maailmanlaajuista huomiota ja aiheutti vaikeuksia Suomen hallitukselle.[2]

Rakken Omakaitse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lõoke työskenteli rautateillä Rakkessa. Viron saksalaismiehityksen aikana vuodesta 1941 Lõoke komensi Rakken kylän Omakaitse-joukkuetta. Saksalaisten paetessa hän pyrki pakolaisena Ruotsiin, kuitenkaan onnistumatta. Neuvostovallan aikana hän piileskeli viranomaisia viiden vuoden ajan. Lõoke pyrki Suomen kautta länteen, vaatteisiin oli ommeltu matkaa varten kultarahoja. Kuolemantuomion jälkeen Lõoken vaimo ja tytär karkotettiin viideksi vuodeksi Siperiaan Novosibirskin alueelle.[3]

Treial[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikko Itkonen ohjasi Treialin pakoyrityksestä Tuuli Reijosen tapahtumista kirjoittaman romaanin Kenen on syy? pohjalta vuonna 1962 elokuvan Vaarallista vapautta.[4] Tom Östling on tehnyt aiheesta televisiolle dokumentin Loikkari, jossa haastatellaan silloista sairaanhoitajaa Sirppa-Leena Elorantaa (o.s. Laurio), joka auttoi Treialia ja sai itsekin ehdollisen vankeustuomion.[5]

Treial on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle alueelle 26.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arreteeritute nimed tähestikulises järjekorras Memento 98 aasta väljaanne. Viron miehitysmuseo. (viroksi)
  2. Jukka Rislakki: Treialin ja Lõoken tapaus kiusallinen Suomelle. Helsingin Sanomat, 12.9.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.1.2009.
  3. Jukka Rislakki: Teloitetun virolaisloikkarin tytär sai ammattitaidon Siperian vankileiriltä. Helsingin Sanomat, 12.9.1999. Helsinki: Maksullinen verkkoversio Viitattu 5.8.2009.
  4. Vaarallista vapautta – Suomalaisen elokuvan festivaali 2004
  5. Juha Heinisuo, Loikkari, Tv-maailma, 38/2011 sivu 17
  6. Supo arhiiv 1949 uurijaile kasutatav (viroksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jussi Pekkarinen ja Juha Pohjonen: Ei armoa Suomen selkänahasta. Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1981. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19547-6. (Julkaistu viroksi Läbi Soome kadalipu. Inimeste väljaandmised Nõukogude Liidule 1944–1981 ja venäjäksi Poŝady ne budet : peredača voennoplennyh i bežencev iz Finlândii v SSSR, 1944-1981 Tiedot Fennicassa)
  • Rein Riitsalu: Kahe eestlase kannatustee. Herman Treiali ja Artur Lõokese juhtum. Tukholma: Vaba Eesti, 1962. OCLC 22887759. Ester (viitattu 12.1.2009). (viroksi)
  • Tuuli ReijonenKenen on syy?. Helsinki: Otava, 1961. (Julkaistu viroksi: Kes on süüdi? Tiedot Fennicassa)
Lehtiartikkeli
  • Jaak Pihlau: Maapõgenemised okupeeritud Eestist. Ajalookultuuri ajakiri Tuna, 2001, nro 3, s. 58–71. Tallinna: Eesti Arhivaaride Ühing. Sisällisluettelo Viitattu 12.1.2009. (viroksi)
  • Harri Treial: Soome peaks Eesti ees vabandust paluma. Eesti Päevaleht, 10.3.2011. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.3.2011. (viroksi)