Arseenitrijodidi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Arseenitrijodidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | AsI3 |
| Moolimassa | 455,62 |
| Ulkomuoto | Punainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 140,4 °C[1] |
| Kiehumispiste | 424 °C [2] |
| Tiheys | 4,73 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 60 g/l (25 °C), reagoi veden kanssa[3] |
Arseenitrijodidi (AsI3) on arseenin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa arseenitrijodidi on punaista kiinteää ainetta[3]. Yhdisteen alkeiskoppi on romboedrinen[4]. Aine liukenee hieman veteen ja hydrolysoituu veden vaikutuksesta hitaasti arseenitrioksidiksi. Kuumassa vedessä reaktio on nopeampi. Arseenitrijodidi liukenee muun muassa etanoliin, dietyylieetteriin, kloroformiin ja aromaattisiin hiilivetyihin.[1][3][5]
Arseenitrijodidia voidaan valmistaa arseenin ja jodin välisellä reaktiolla. Muita tapoja ovat arseenitrioksidin ja vetyjodidin tai arseenitrikloridin ja kaliumjodidin reaktiot.[1][3][5]
- 2 As + 3 I2 → 2 AsI3
- As2O3 + 6 HI → 2 AsI3 + 3 H2O
Arseenitrijodidia on käytetty lääketieteessä ja analyyttisen kemian reagenssina.[3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c G. O. Doak, G. Gilbert Long & Leon D. Freedman: Arsenic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2014.
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–49. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 70-71. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ Renée Enjalbert & Jean Galy: Refinement of the structure of arsenic triiodide. Acta Crystallographica B, 1980, 36. vsk, s. 914-916. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 163. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.