Ars nova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee musiikkityyliä. Aboa Vetus & Ars Nova käsittelee museota ja Ars Nova taideyhdistystä.
Sivu Philippe de Vitryn teoksesta Ars Nova.
Allegorinen kuva, jossa luonto tarjoaa Guillaume de Machautille kolme lastaan: järjen, retoriikan ja musiikin.

Ars nova on myöhäiskeskiajalla vaikuttanut musiikkityyli, joka sai nimensa Philippe de Vitryn kirjoittamasta saman nimisestä teoksesta.

1300-luvulla Euroopassa tapahtui lukuisia mullistuksia suhteellisen rauhallisen 1200-luvun jälkeen. Syitä talouden alamäkeen ja epäväkauteen olivat ilmaston tilapäinen kylmeneminen, musta surma joka tappoi miltei kolmasosan Euroopan väestöstä ja useat pitkäkestoiset sodat kuten esimerkiksi satavuotinen sota Englannin ja Ranskan välillä. Kirkko ajautui myös kriisiin paavien Avignonin vankeuden ja Suuren skisman myötä. Yhteiskunnalliset mullistukset vaikuttivat myös aikansa musiikkielämään ja aikaansaivat uusien musiikkityylien syntymisen.

Noin vuodelta 1320 peräisin oleva, ilmeisesti säveltäjän, runoilijan ja lopulta Meauxin piispan, Philippe de Vitry kirjoittama kirja Ars nova antoi nimensä uudelle ranskalaiselle musiikkityylille, joka kesti aina 1400-luvun alkuun asti. Ars novalle ominaiset piirteet syntyivät kahdesta uudesta rytmien merkitsemiseen liittyvästä keksinnöstä: nuottien pituuksia ryhdyttiin jakamaan kaksijakoisesti (epätäydellisesti) perinteiseen kolmijakoisen (täydellisen) jaon rinnalla ja toinen mahdollisti siihen asti lyhyimmät pituusarvon,semibreven, jakamisen pienempiin aikayksiköihin minimeihin. Jehan des Murs esitteli noin vuoden 1340 tietämillä vielä yhden merkittävän nuottikirjoitukseen liittyvän innovaation, mensuraalinotaation, joka on modernin tahtilajimerkinnän edeltäjä. Nämä keksinnöt mahdollistivat musiikin säveltämisen uusiin tahtilajeihin ja suuremman rytmisen joustavuuden teoksissa. Phillippe de Vitry käytti näitä menetelmiä säveltämissään isorytmisissä moteteissa.

Ars novassa käytettiin myös vapaammin epäpuhtaita intervalleja, terssejä ja sekstejä, kuin aikaisemmassa musiikissa. Vaikka nämä intervallit tuli edelleen purkaa puhtaisiin kvartteihin tai kvintteihin, ne saattoivat kestää pitempään tai niiden purkamista saatettiin pitkittää. Oktaavit ja rinnakkaiset kvintit olivat kuitenkin edelleen yleisiä, mikä erotti tämän musiikin seuraavan vuosisadan renessanssimusiikista.

Ars nova -tyylin merkittävin säveltäjä oli Philippe de Vitryn lisäksi ranskalainen Guillaume de Machaut.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.