Arne Ilander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arne Alver Bruno Ilander (28. tammikuuta 1888 Inkoo21. joulukuuta 1967) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Mauritz Ilander ja Amanda Aurora Damén. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Thais Garoffin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kävi viisi luokkaa Helsingin ruotsalaista reaalilyseota ja opiskeli musiikkia Weimarissa vuosina 1911–1914 ja toimi sen jälkeen muusikkona Helsingissä.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 7. joulukuuta 1915, jossa hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 23. syyskuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän loukkaantui Tilsitissä sattuneessa junaonnettomuudessa 18. tammikuuta 1918. Hän kuului myös pataljoona soittokuntaan ja orkesteriin.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin vääpeliksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Tampereella jossa hän haavoittui vaikeasti Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918 ja oli sen jälkeen hoidettavana Vaasan sotilassairaalassa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairauslomalta palattuaan hän palveli 3. lokakuuta 1918 alkaen Itämeren 1. jalkaväkirykmentti n:o 1:n yhdeksännessä komppanian vääpelinä, josta hänet siirrettiin 12. joulukuuta 1918 rykmentin esikuntavääpeliksi. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 15. helmikuuta 1919 ja sijoitettiin paikallispäälliköksi Degerbyn suojeluskuntaa jossa hän palveli 15. lokakuuta 1919 saakka. Hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 15. lokakuuta 1919 ja sijoitettiin Autojoukkoihin (myöh. nimi Autopataljoona), missä hän toimi adjutanttina ja komppanianpäällikkönä. Uudelleen hän erosi armeijasta 24. toukokuuta 1922 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 1. marraskuuta 1922 ja sijoitettiin päälliköksi Vaasan suojeluskuntapiirin 4. alueelle, missä tehtävässä palveli 11. marraskuuta 1923 saakka, jonka jälkeen hän toimi eri autoliikkeitten palveluksessa Helsingissä.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan hän osallistui Ryhmä Talvelan esikunnassa ja osallistui taisteluihin Värtsilässä. Jatkosotaan hän osallistui yhdysupseerina 36. Armeijakunnan esikunnassa ja osallistui taisteluihin Sallassa. Esikuntatehtävistä hän siirtyi myöhemmin kotirintamalle väestönsuojelutehtäviin. Hänet on haudattu Helsingin Kaartin hautausmaahan.[2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975