Ariman lasitehdas
Ariman lasitehdas toimi Pusulan Arimaalla Uudellamaalla vuosina 1864–1918. Tehdas sijaitsi silloisen Pusulan kappelin Hyrkkölän kylässä Arimaa-järven rannalla Pusulan runsasmetsäisessä pohjoisosassa.[1] Nykyään kulmakunnan ja tehtaan ympärille muodostuneen kartanon nimestä käytetään yleensä muotoa Arimaa.
Lasitehdas ja kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehtaan historia alkoi vuonna 1857, kun Pusulan Hyrkkölän kylän Klemelän talon omistaja liikekumppaneineen anoi privilegiota lasitehtaan perustamiselle. Toiminta käynnistyi kuitenkin vasta vuonna 1864. Vuonna 1866 tehdas joutui konkurssiin ja sen osti Kiikalan Johannislundin lasitehtaan omistajan Sofia Alftanin poika Alfons Alftan. Samana vuonna Sofia Alftan menetti konkursissa Johannislundin ja Inkereen lasitehtaat, ja lasinpuhallus Inkereessä keskeytyi ja Johannislundkin oli vaikeuksissa. Arimalle tämä merkitsi tilaa markkinoilla. Alftan vaurastuikin niin, että saattoi 1870-luvulla laajentaa Ariman kartanoksi ostamalla vielä Hyrkkölän kylän Kollin ja Haikon perintötilat.[2]
Kun Johannislundin uusikin omistaja Karl Wilhelm von Torcken joutui vaikeuksiin, Alftan osti puolet Johannislundista ja myi sitten osuutensa takaisin voitolla. Vuonna 1893 Alftan luovutti Ariman lasitehtaan hoidon tehtaan konttoristille ja tulevalle vävylleen Karl Taxellille. Taxellista tuli tehtaan omistaja vuonna 1899. Alftanin omistukseen jäivät kalkkiuuni ja Patakosken saha Somerniemen Härjänojalla sekä Knuutilan tila Pusulan kirkonkylässä, jonka Alftan nimesi uudestaan Sohlbackaksi. Taxellin aikana tuotanto laajeni ja pullolasin tuotanto kasvoi, mutta ensimmäinen maailmansota aiheutti menekkivaikeuksia ja myös tehtaan tuotantomenetelmät alkoivat käydä vanhanaikaisiksi puoliautomaattisten pullokoneiden alkaessa yleistyä muualla. Vuonna 1918 tehdas lopetettiin Taxellin ja Oy Riihimäen lasin tekemän sopimuksen perusteella ja lasihytti ja kaikki uunit purettiin. Ariman kartanon Taxell myi paikalliselle maanviljelijälle ja metsät Fiskars-yhtiölle.[2]
Kuten Johannislundissakin, Ariman lasitehtaalle perustettiin oma kansakoulu. Se aloitti toimintansa vuonna 1889 Alfons Alftanin aikana. Tehtaan lakattua myös koulun toiminta loppui.[2]
Lasitehtaan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasitehdasvaiheen jälkeen Arimaan kartano jatkoi maanviljelystilana. 1930-luvulla sen omistajaksi tuli Yrjö Härmälä. Hänen aikanaan entinen koulu oli ainakin hetken aikaa nuorisoseurantalona.[2]
Kirjailija Helvi Hämäläinen vietti kesiään Arimaalla kahteen otteeseen 1920- ja 1930-luvulla. Kesinä 1935–1936 hän kirjoitti siellä romaaninsa Katuojan vettä. Hämäläinen myös keräsi itselleen kokoelman Ariman lasitehtaan lasiesineitä.[2][3] Hänen kuolemansa jälkeen kokoelma lahjoitettiin Suomen Kansallismuseolle.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vanhatalo, Simo & Matiskainen, Heikki: Suomen lasitehtaiden teolisuusarkeologinen inventointi 1681–1985, s. 84-87. Lasitutkimuksia III. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 1986. ISBN 951-99803-9-3.
- ↑ a b c d e Rahikainen, Marjatta: Miesten maailma : Ariman lasitehdas muistitiedon ja historiankirjoituksen valossa. Teoksessa: Matkoja moderniin: lähikuvia suomalaisten elämästä. Historiallinen arkisto 107. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1996. ISSN 0073-2540 0-12-345678-9. Tekstin verkkoversio (rajattu käyttöoikeus) (pdf) (viitattu 17.10.2008). (suomeksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Rahikainen, Esko: Helvi Hämäläinen Someron kaupunginkirjasto. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 24.1.2010.
- ↑ Rahikainen, Esko: Kylä, kirjailija ja talonemäntä. Muistoja ja muistiinpanoja Helvi Hämäläisestä, Salme Sirrosta ja Somerniemen Härjänojan kylästä., s. 34. Somero: Amanita, 2003. ISBN 952-5330-11-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Ensimmäinen nide, s. 274-281. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.