Argentiinan jalkapallo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jalkapallo on Argentiinan suosituin urheilulaji. Sillä on maassa 540 000 liittoon kuuluvaa harrastajaa, enemmän kuin millään muulla lajilla.[1] Argentiinan maajoukkue on voittanut jalkapallon maailmanmestaruuden kahdesti; vuosina 1978 ja 1986. Maan jalkapalloliitto on perustettu vuonna 1893 ja samana vuonna alettiin pelata Argentiinan mestaruussarjaa.[2]

Argentiinalainen pelityyli on hyvin latinalainen, jossa pääpaino on taitavassa hyökkäysvoittoisessa pelissä.[3] Kuuluisimpia argentiinalaisia jalkapalloilijoita kautta aikain ovat muun muassa Diego Maradona, Alfredo di Stéfano, Mario Kempes, Gabriel Batistuta ja Lionel Messi.

Jalkapallo on argentiinalaisten kansallinen intohimo. Yleisö on fanaattista ja seurauskollista ja lisäksi argentiinalaisia kannattajia on pidetty maailman kovaäänisimpinä.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensiaskeleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo saapui Argentiinaan 1860-luvulla ja sitä harrastivat varsinkin maassa asuvat britit. Maan ensimmäisenä virallisena jalkapallo-otteluna pidetään 20. kesäkuuta 1867 Palermon kaupunginosassa Buenos Airesissa pelattua ottelua, jossa kohtasivat Buenos Aires Cricket Club ja Buenos Aires Football Club. Ottelun koollekutsujina olivat brittiläisperäiset veljekset James ja Thomas Hogg.[5] Buenos Aires Football Club oli myös Argentiinan ensimmäinen jalkapalloseura, mutta se ei kuitenkaan elänyt pitkään, sillä uusi peli ei houkuttanut joukkueeseen riittävästi pelaajia.[2]

Vuonna 1880 brittiläiseen kauppalaivaan kuuluneet opettajat Alexander Watson Hutton ja Isaac Newell ryhtyivät levittämään lajia Argentiinassa, edellinen pääkaupunki Buenos Airesissa ja jälkimmäinen Rosariossa. Vuonna 1893 perustettiin Argentiinan jalkapalloliitto sekä maan mestaruussarja Argentine Football Association League. Se pelattiin aluksi seitsemän joukkueen mestaruusturnauksena ja Lomas Athletic Club vei kuusi mestaruutta putkeen. 1900-luvulle tultaessa kenttiä hallitsi skotlantilaisen Huttonin vuonna 1898 perustama Alumni, joka voitti yhdentoista vuoden aikana yhdeksän mestaruutta. Alumni oli myös ensimmäinen joukkue, jonka pelaajista suurin osa oli argentiinalaisia. Brittien kädenjälki näkyy argentiinalaisessa jalkapallokulttuurissa edelleen siinä, että englantilaiseen tapaan jokaisella seuralla on oma stadioninsa.[6]

FIFA:n jäseneksi Argentiinan jalkapalloliitto liittyi vuonna 1912.

Ammattilaisliigan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa maan seuroilla oli keskinäisiä riitoja, jonka vuoksi ne olivat kolmeen otteeseen jakaantuneet kahteen eri liittoon, jolloin myös mestareita oli vuosittain kaksi. Viimeinen riita koski ammattilaisuutta. Koska maan jalkapalloliitto ei sitä hyväksynyt, erosivat suurimmat seurat perustamaan oman ammattilaissarjansa vuonna 1931. Mestaruudesta pelattiin pitkään vain pääkaupungin, sen lähistön ja Rosarion seurojen kesken, kun taas muissa provinsseissa oli omat amatöörisarjansa.[6]

Vuonna 1967 systeemiä uusittiin, jolloin syntyi kaksi sarjaa. Toinen oli Campeonato Metropolitano, jonka muodostivat maan huippuseurat ja toinen Campeonato Nacional, joka oli koko maan kattava mestaruusturnaus. Nämä kaksi sarjaa lakkautettiin vasta vuonna 1984, jolloin siirryttiin Eurooppa-tyyliseen kausirytmitykseen sekä luotiin koko maan kattava sarjajärjestelmä liigasta nousemisineen ja putoamiseen. Vuonna 1991 siirryttiin nykyiseen järjestelmään, jossa pelataan kaksi yksinkertaista sarjaa ja myös mestareita on kauden aikana kaksi.[6]

Argentiinan jalkapallomaajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan jalkapallomaajoukkue on yksi maailman menestyneimmistä.[4] Se esiintyi ensimmäisissä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1930 Uruguayssa, joissa se hävisi finaaliottelun isäntämaalle. Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen Copa Américan Argentiina voitti ensimmäisen kerran vuonna 1916 ja on yhteensä voittanut maanosamestaruuden 14 kertaa, eli eniten turnauksen historiassa yhdessä naapurimaa Uruguayn kanssa. Jalkapallon maailmanmestaruuden lempinimellä La Albiceleste (sinivalkoiset) tunnettu maajoukkue voitti ensi kertaa kotikisoissaan 1978 ja sen jälkeen vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa.

Merkittäviä seurajoukkueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan tunnetuimmat seurajoukkueet lienevät buenosairesilaiset River Plate sekä Boca Juniors, joka on voittanut muun muassa Etelä-Amerikan korkeimman seurajoukkueiden turnauksen, Copa Libertadoresin kuusi kertaa.

Argentiinan sarjajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan sarjajärjestelmä

Argentiinan pääsarja on Primera división eli 1. divisioona. Toiseksi ylin sarjataso on Primera B Nacional, joka tunnetaan myös nimellä Nacional B. Tämä on alin valtakunnallinen sarja, jonka alapuolella pelataan kahta sarjajärjestelmää; Buenos Airesin alueen joukkueet pelaavat Primera B Metropolitana -sarjaa ja sen alapuolella Primera C ja Primera D -sarjaa, kun taas muun maan joukkueet pelaavat Torneo Argentino A ja -B -sarjoja ja sen alapuolella alueellisia sarjoja.

Euroopan sarjoista poiketen Argentiinassa, kuten monessa muussa Latinalaisen Amerikan maassa, sarjakausi jakautuu kahteen osaan; syksyllä pelattavaan Apertura- ja keväällä pelattavaan Clausura -turnaukseen. Molempien voittajat ovat täysiarvoisia Argentiinan mestareita.[6] Molemmissa pelataan yksinkertainen sarja ja putoajat ratkotaan edelliskausien kokonaispistemäärän perusteella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kanerva, Juha & Arponen, Antti O. & Heinonen, Markku & Tamminen, Juha & Tikander, Vesa: Jalkapallon pikkujättiläinen. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2003. ISBN 951-1-27037-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Secretaría de Deportes de la Nación e INDEC; Censo sobre Hábitos en actividades físicas y deportivas de la población argentina, Buenos Aires, 2000. (espanjaksi)
  2. a b Kanerva et al. 2003, Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 105
  3. Baddiel, Ivor: Jalkapallo, s. 40. Jyväskylä: Keski-Suomen Sivu Oy, 1998. ISBN 951-32-1029-4-81651.
  4. a b Kanerva et al. 2003, Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 107
  5. http://www.clarin.com/diario/2007/06/20/deportes/d-05801.htm Barnade, Óscar: El fútbol nacional cumple años. Clarín. Viitattu 12.5.2010
  6. a b c d Kanerva et al. 2003, Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 106