Apostrofi
Apostrofi (kreikka: apostrophe = 'poiskääntyminen') tarkoittaa kirjallisuudentutkimuksessa kääntymistä poissaolevan puoleen. Se on puheen figuuri, jossa jokin paikka, abstrakti ominaisuus, idea, kuollut tai poissaoleva henkilö esitetään läsnäolevana ja kommunikaation kohteena.[1]
Esimerkkejä apostrofeista ovat muun muassa Tuomas Anhavalta "Jää hyvästi, kotimaa/ ja nuoruus, hyvästi jää" ja Percy Bysshe Shelleyltä "O wild West Wind, thou breath of Autumn's being". Jos apostrofi kohdistuu elottomaan tai ei-inhimilliseen, samalla toteutuu personifikaatio. Apostrofista on myös vetoaminen runottariin tai kuolleisiin suurmiehiin. Englantilaisen romantikon William Wordsworthin (1770–1850) runo "London 1802" alkaa vuonna 1674 kuolleelle John Miltonille omistetulla apostrofilla: "Milton! thou shouldst be living at this hour." Jonathan Culler on tutkimuksessaan The Pursuit of Signs (1981) sanonut, että apostrofisuus kuuluu lyriikan keskeisiin ominaisuuksiin. Barbara Johnsonin mukaan runous on yhtä suurta huutoa: "Äiti!"[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Artikkeli Kirjallisuudentutkimus: Apostrofi, Tieteen termipankki, viitattu 19.2.2017 (lisenssillä CC BY-SA 3.0)
- ↑ Barbara Johnson: "Apostrophe, Animation, Abortion" (1987).