Anne Isabella Byron

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anne Isabella Byron
Charles Hayterin Anne Isabella Byronin muotokuva (1812).
Charles Hayterin Anne Isabella Byronin muotokuva (1812).
Henkilötiedot
Syntynyt 17. toukokuuta 1792
County Durham
Kuollut 16. toukokuuta 1860 (67 vuotta)
Lontoo
Titteli Wentworthin 11. paronitar
Puoliso Lordi Byron (1815–1816)
Lapset Ada Lovelace
Vanhemmat baronetti Ralph Milbanke ja Judith Milbanke

Anne Isabella Noel Byron, Wentworthin 11. paronitar, usein nimellä Lady Byron ja alkujaan Anne Isabella Milbanke (17. toukokuuta 179216. toukokuuta 1860) oli brittiläinen aatelinen ja filantrooppi, joka osallistui aktiivisesti muun muassa abolitionistiseen liikkeeseen. Hän oli lyhyen aikaa naimisissa runoilija Lordi Byronin kanssa. Heidän tyttärestään kasvoi tunnettu matemaatikko Ada Lovelace.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Isabella syntyi vuonna 1792. Hänen oli baronetti Ralph Milbanken ja tämän vaimon Judith Milbanken ainoa lapsi. Anne Isabella oli lahjakas lapsi, ja hänen vanhempansa palkkasivat tälle Cambridgen yliopiston professorin yksityisopettajaksi. Hän sai opetusta klassisesta kirjallisuudesta, filosofiasta ja ajalleen poikkeuksellisesti myös luonnontieteistä ja matematiikasta.[1]

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anne Isabella Milbanke tapasi 25. maaliskuuta 1812 Caroline Lambin järjestämissä valssitanssiaisissa ensimmäisen kerran tulevan miehensä runoilija Lordi Byronin, joka oli tuolloin jo huomattavan kuuluisa kirjailija.[2] Annabella ja Byron ystävästyivät, ja Byron kosi Milbankea lokakuussa 1812. Annabella hylkäsi puolivillaisen kosinnan todennäköisesti siksi että Byronin kanssa suhteessa ollut Caroline Lamb oli varoittanut Milbankea etukäteen.[3]

Annabella ja Byron aloittivat elokuussa 1813 kirjeenvaihtonsa uudelleen.[1] Byron kosi Annabellaa uudestaan seuraavana vuonna.[4] He menivät naimisiin 2. tammikuuta 1815, ja heidän ainoa lapsensa Ada syntyi 10. joulukuuta 1815.[1]

Byronien avioliitto kesti vain noin vuoden. Lordi Byron opetti useasti vaimoaan, ja velkojat ahdistelivat pariskuntaa useita kertoja. Lordi Byron eli tuhlaavaista elämää, eivätkä Annabellan vanhempien lupaamat myötäjäiset tulleet perille koko liiton aikana.[5] Annabella lähti 15. tammikuuta 1816 tyttärensä Adan ja piian kanssa perheen talosta Lontoosta ja karkasi vanhempiensa luokse.[6] Byronit sopivat erosta maaliskuussa, ja lordi Byron jätti pian tämän jälkeen Englannin.[1]

Adan kasvattaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ada oli neljävuotias, kun lady Byron aloitti hänen kotiopetuksensa. Tätä ei ollut kuitenkaan helppo miellyttää, joten hän erotti yksityis- ja kotiopettajat, jos heistä ei ollut tarpeeksi apua Adan kasvattamiseksi.[7] Vaikka Lady Byron järjesti päämäärätietoisesti tyttärensä opintoja, hän ei viettänyt paljoakaan aikaa tämän kanssa. Lady Byronin äiti lady Noel sen sijaan oli enemmän jokapäiväisessä tekemisessä Adan kanssa. Noel kuoli kuitenkin vuonna 1822.[8] Lady Byron sai vuoteen 1825 mennessä käyttöönsä äitinsä perinnön, mikä teki hänestä varakkaan ja mikä mahdollisti Adan kasvattamisen.[9]

Lady Byron piti Adaa kovassa kurissa. Ada saattoi jopa joutua komeroon, mistä hän pääsi pois vasta luvattuaan käyttäytyä hyvin ja opiskella ahkerasti.[10] Lady Byron pyrki innostamaan tytärtään matemiikan suuntaan, jostä hän itsekin oli kiinnostunut.[8] Toinen syy matematiikan suosimiseen oli se, että hän halusi tehdä Adasta täysin rationaalisen. Mielikuvitus piti tukahduttaa, sillä Lady Byron piti tätä Byronien puolelta periytyvää ominaisuutta vaarallisena ja mahdollisesti tuhoisana.[10]

Yhteiskunnalliset kysymykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lady Byron oli kiinnostunut yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä, muun muassa koulutuksesta, vankienhoidon uudistuksista ja abolitionismista. Hän oli yksi harvoista naisista, joka oli mukana vuoden 1840 kansainvälisessä orjuuden vastaisessa konferenssissa.[11]

Ealingiin Lady Byron perusti poikakoulun. Kouluun oli opintomaksu, mutta Byron maksoi itse joidenkin poikien maksut. Koulu suljettiin vuonna 1852.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Essinger, James: Adan algoritmi: Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. Suomentanut Kilpeläinen, Tapani. Tampere: Vastapaino, 2016. ISBN 978-951-768-544-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d People from the past Heritage Coast. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
  2. Essinger, s. 41.
  3. Essinger, s. 43–44.
  4. Essinger, s. 48.
  5. Essinger, s. 18.
  6. Essinger, s. 54.
  7. Essinger, s. 58.
  8. a b O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Augusta Ada King, countess of Lovelace MacTutor History of Mathematics. 8/2002. University of St Andrews. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)
  9. Essinger, s. 72.
  10. a b Essinger, s. 59.
  11. a b Lady Byron, Ada Lovelace and Ealing 14.9.2017. Ealing Council. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)