Anna Amalia (Preussi)

Anna Amalia
Muotokuva Anna Amaliasta 1750-luvulta amatsooniksi pukeutuneena
Syntynyt	9. marraskuuta 1723 Berliini, Preussi
Kuollut	30. maaliskuuta 1787 (63 vuotta) Berliini, Preussi
Suku	Hohenzollern
Isä	Fredrik Vilhelm I
Äiti	Sophia Dorothea
Uskonto	kalvinismi

Prinsessa Anna Amalia (9. marraskuuta 1723 Berliini – 30. maaliskuuta 1787 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli Preussin Fredrik Vilhelm I:n ja kuningatar Sophia Dorothean nuorin tytär.

Anna Amalialla oli kolmetoista sisarusta, joista kuuluisin oli vanhin veli Fredrik II Suuri sekä vanhempi sisar Loviisa Ulriika, josta tuli Ruotsin kuningatar. Hän kuului Hohenzollern-sukuun.

Jo varhain musiikista kiinnostunut Anna Amalia pääsi vasta isänsä kuoltua vuonna 1740 opiskelemaan musiikkia, veljensä Fredrikin tuella. Vuonna 1758 hän palkkasi Johann Philipp Kirnbergerin opettajakseen ja hovimuusikoksi. Hänestä kehittyi taitava soittaja ja säveltäjä. Anna Amalia sävelsi myös marssimusiikkia, mikä oli aikakaudella naisille harvinaista. Joitakin hänen teoksiaan on säilynyt. Todennäköisesti hän itse tuhosi suurimman osan sävellyksistään.

Vuonna 1755 Anna Amalia valittiin Quedlingburgin abbedissaksi, mikä teki hänestä hyvin varakkaan.

Anna Amalia kokosi myös huomattavan musiikkikirjaston, joka on yhä Berliinissä. Hän myös tuki taloudellisesti muusikkoja ja järjesti heille töitä hovista.

Anna Amaliasta sanottiin, että hänellä oli ankara ja dogmaattinen luonne. Hänen omat sävellyksensä olivat muodollisia ja kylmiä, vanhan koulukunnan tiukkaa tyyliä. Uuden musiikkisuunnan edustaja Haydn oli hänelle vastenmielinen, ja hän arvosteli jyrkästi säveltäjä Graunia siitä, että tämän oratorio ”Jeesuksen kuolemasta” oli liian lempeä ja oopperamainen.