Andreas Hintze
Andreas Peter Henrik Hintze[1] (ven. Андрей Иванович Гинце, Andrei Ivanovitš Gintse; 21. maaliskuuta 1827 Johannes, Viipurin lääni, Suomen suuriruhtinaskunta – 11. helmikuuta 1898 Johannes) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraali, joka toimi Sahalinin ensimmäisenä kuvernöörinä.[2]
Andreas Hintzen vanhemmat olivat Rokkalan lasitehtaan peilimestari, myöhemmin lääninsihteeri Johan Hintze ja Amalia Altman.[3] Hän kävi yksityiskoulun ja liittyi aliupseerina toiseen suomenmaalaiseen linjapataljoonaan vuonna 1844. Hintze siirrettiin Libaun jalkaväkirykmenttiin vuonna 1849. Hän osallistui sotatoimiin Unkarissa ja oli Krimin sodan aikana Liivinmaan ja Kuurinmaan rannikkovartiostossa.[2]
Hintze siirrettiin vuonna 1857 ensimmäiseen tarkk’ampujapataljoonaan. Vuonna 1864 hänestä tuli 13. tarkk’ampujapataljoonan komentaja. Vuodesta 1876 Hintze komensi Nizovskin 23. tarkkampujarykmenttiä ja vuonna 1882 hänet nimitettiin kenraalimajurina Itä-Siperian tarkkampujaprikaatin päälliköksi.[2]
Hintze nimitettiin Sahalinin sotilaskuvernööriksi vuonna 1884. Hän työskenteli aktiivisesti vankisiirtolana käytetyn saaren elinolojen ja infrastruktuurin järjestämiseksi. Hintze erosi armeijan palveluksesta vaimonsa sairauden takia vuonna 1888.[2] Hän palasi Suomeen ja osti seuraavana vuonna Kirjolan kartanon Georg von Alfthanilta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saksankielisessä kuolinilmoituksessa Andreas Peter Heinrich von Hintze. Kuolinilmoitus. Wiborgsbladet, 12.2.1898, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Dudarets, G. I.: Posvjaštšenije generalu A. I. Gintse. Vestnik Sahalinskogo muzeja, 17/2010, s. 216–220. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b ”Kurkistus Kirjolaan” – hovin historiaa. Johannekselainen, 10/2012, s. 4. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)