Andrés Bonifacio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andrés Bonifaciota esittävä piirros.

Andrés Bonifacio y de Castro (30. marraskuuta 1863 Manila10. toukokuuta 1897 Buntis-vuori, Cavite)[1] oli filippiiniläinen nationalisti ja vallankumouksellinen, joka johti elokuussa 1896 käynnistynyttä Espanjan siirtomaavaltaa vastaan suunnattua kapinaa. Vastoinkäymisten vuoksi hänet kuitenkin syrjäytettiin vallankumoushallituksen johdosta ja teloitettiin. Nykyään häntä pidetään Filippiineillä kansallissankarina.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bonifacio oli lähtöisin köyhästä perheestä, eikä hänellä ollut korkeampaa koulutusta. Hän oli pääosin itseoppinut ja opiskeli omin päin espanjan kieltä. Hän työskenteli aluksi juoksupoikana ja varastonhoitajana, mutta kohosi myöhemmin Filippiineillä toimineen saksalaisen yrityksen liikkeenhoitajaksi. Bonifacio kuului kansallismielisen kirjailijan José Rizalin vuonna 1892 perustamaan La Liga Filipina -järjestöön. Rizalista poiketen Bonifacio ei kuitenkaan kannattanut pelkkää poliittista reformia vaan vaati Filippiinien täyttä itsenäisyyttä Espanjan vallasta. Viranomaiset karkottivat pian Rizalin, joten Bonifacio ja joukko muita Liga Filipinan jäseniä perustivat kesällä 1892 Manilassa Filippiinien itsenäisyyden toteuttamiseen tähdänneen Katipunan-salaseuran. Sen toiminta jäljitteli vapaamuurareita.[1][2] Bonifacio ja hänen lähin apulaisensa Emilio Jacinto julkaisivat maaliskuussa 1896 Katipunanin äänenkannattajan, Kalyaan-lehden ensimmäisen ja ainoaksi jääneen numeron. Bonifaciota ja Jacintoa yhdisti se, että molemmat olivat molemmat saaneet innoitusta Ranskan vallankumouksen tasa-arvon ihanteista ja he olivat hartaita kristittyjä.[2]

Katipunanin jäsenmäärä oli vuoden 1896 alussa vain tuhat, mutta Kalyaanin julkaisemisen jälkeen se kohosi parissa kuukaudessa 20 000:een.[2] Myöhemmin samana vuonna jäseniä oli jo 100 000 eri puolilla Filippiinejä. Kannattajat olivat pääosin talonpoikia, sillä kaupunkien keskiluokka kannatti mieluummin maltillisia uudistuksia kuin vallankumousta.[1] Varakkaat filippiiniläiset kieltäytyivät lahjoittamasta varoja aseiden ostamiseen Katipunanin suunnittelemaa kapinaa varten, mutta kapina päätettiin aloittaa siitä huolimatta kesällä 1896, kun eräs munkki oli kavaltanut suunnitelmat viranomaisille.[2] Bonifacion johtama kansannousu käynnistyi elokuussa 1896 Luzonissa, mutta espanjalaiset joukot pakottivat nopeasti Bonifacion perääntymään Montalbaniin.[1] Kapinallisten kärsittyä useita tappioita ja jouduttua nopeasti saarroksiin Bonifacion epäpätevyys sotilaallisena johtajana kävi ilmeiseksi. Hänen suosionsa romahti, mutta taitava komentaja Emilio Aguinaldo onnistui kääntämään kapinallisten sotaonnen. Maaliskuussa 1897 Tejerosissa kokoontunut kansalliskonventti valitsi uuden vallankumoushallituksen johtajaksi Aguinaldon Bonifacion sijasta.[1][2]

Bonifacio kieltäytyi tunnustamasta Tejenosin konventin päätöksiä ja yritti huonolla menestyksellä perustaa oman kilpailevan vallankumoushallituksensa.[1] Aguinaldon hallitus käynnisti häntä vastaan suunnatun mustamaalauskampanjan.[2] Vallankumoushallinto pidätti Bonifacion huhtikuussa 1897 ja syytti häntä juonittelusta. Hänet tuomittiin sotilastuomioistuimessa kuolemaan maanpetoksesta ja teloitettiin ampumalla.[1][2]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Bonifaciota pidetään Filippiineillä kansallissankarina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Andres Bonifacio (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.11.2014.
  2. a b c d e f g Marja-Leena Heikkilä-Horn & Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia: historia ja kulttuurit, s. 418–419. Otava, Helsinki 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]