Anders Andersson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Andersson (1888-1987) oli ruotsalainen lentokonesuunnittelija, jonka kuuluisimmat lentokoneet ovat Bücker Jungmann, Jungmeister, Student ja Bestmann sekä Saab Safir koulukoneet.

Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1919 ja alkoi uransa ilmailun parissa varusmiehenä Flygkompaniet Malmenissa Linköpingissä. Hän opiskeli Chalmersin yliopistossa Göteborgissa ja sen jälkeen saksalaisessa insinöörikoulussa Strelitzissa, josta sai diplomin lentotekniikasta.

Hän palkkautui joulukuussa 1927 lujuuslaskijaksi Bayerische Flugzeugwerken tehtalle (BFW) Augsburgiin. Tehtaan pääsuunnittelija oli Willy Messerschmitt. Andersson nousi lujuuslaskijoiden päälliköksi. Vuonna 1930 hän palasi Svenska Aero AB (Lidingössä) ainoaksi lujuuslaskijaksi ja pääsuunnittelijaksi. Hän suunnitteli J 6 Jaktfalken hävittäjän. Svenska Aeron johtaja oli Clemens Bücker. Tehdas meni nurin vuonna 1933 - sen toiminnot siirtyivät ASJAlle, joka toimi Linköpingissä.

Andersson palasi keväällä 1933 Saksaan palanneen Bückerin tehtaalle. Andersson sai organisoida sen suunnittelutoimiston. Kuusi vuotta hän toimi Bücker Flugzeugbaun pääsuunnittelija - aikana, jona yhtiö toteutti Bücker Jungmann, Jungmeister, Student ja Bestmann koulukoneet. Kaksi muuta tyyppiä ei päässyt sarjatuotantoon. Ruotsin ilmavoimat hankki Bestmann-koneen koulukoneeksi nimellä Sk 25.

Hän palasi 1. syyskuuta 1939 Ruotsiin. 15. syyskuuta 1939 Andersson toimi jo Saabilla Linköpingissä. Saabin ainoa tuote B 17-pommikone ei ollut vielä lentänyt ja yhtiö odotti valtion tilausta B 18-koneen suunnittelusta. Andersson totesi Saabin olleet tuolloin hallitsemattomassa kaaoksessa. Yhdysvalloista ostetut insinöörit olivat suunnittelun johdossa - tähän oli hyvä perustelu: haluttiin oppi tekemään metallirakenteisia lentokoneita nopeasti. Yhdysvallat kutsui insinöörinsä takaisin juuri tuohon aikaan.

Anderssonin päätyö oli Saab 91 Safir (Sk 50), joka selkeästi pohjautui hänen työhönsä Saksassa.

Andersson sai ruotsalaisen ilmailuinsinööripalkinnon, Thulinmedaljen, vuonna 1948.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]