Anders Ahonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Ahonen (24. heinäkuuta 1865 Hollola[1]13. lokakuuta 1932) oli suomalainen rautatieinsinööri, Rautatiehallituksen päätirehtööri (pääjohtaja) vuosina 1908–1917 ja diplomaatti. Hän oli asiantuntijana rauhanneuvotteluissa Tartossa 1920.[2]

Ahosen vanhemmat olivat kruununtilan vuokraaja Antti Ahonen ja Eeva Ahonen. Heinolan reaalikoulun käynyt Ahonen valmistui insinööriksi 1891 ja teki opintomatkoja ulkomaille. Ahonen toimi Helsingin kaupungin palveluksessa, radan rakennuksilla Suomessa ja niiden tavaratoimitusten valvojana ulkomailla, tie- ja vesirakennushallituksen palveluksessa sekä ratainsinöörinä ja piiripäällikkönä Pietarissa. Todellisen valtioneuvoksen arvon saanut Ahonen toimi Suomen sisällissodan jälkeen ns. sotasaaliskeskusosaston päällikkönä.[1][3]

Ahosen aikana valmistui Helsinkiin uusi rautatieasema.[4] Hänet nimitettiin väliaikaiseksi valtuutetuksi Moskovaan 21.1.1921, kun Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset diplomaattisuhteet olivat vuoden lopussa astuneet voimaan.[5] Hän toimi tehtävässä puolisen vuotta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 9. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 146
  3. Anders Ahonen 60-vuotias. Helsingin Sanomat, 24.7.1925, s. 2.
  4. Rautatiejohtajat ja heidän aikansa
  5. Suomen ulkomaanedustus 1918–1939: lähettiläät Euroopassa, konsulit maailmalla, Ulkoministeriö
  6. Suomen Moskovan-suurlähetystö