Analogiakone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laskutikku, hyvin yksinkertainen analogiakone.

Analogiakone tai analogiatietokone on laite, jossa tutkittava ongelma tai laskutehtävä mallinnetaan sen kanssa analogisella fysikaalisella mallilla, usein elektronisella piirillä. Analogiakoneissa hyödynnetään mallisysteemin fyysisiä ominaisuuksia, kuten sähköistä potentiaalia, hydrostaattista painetta tai mekaanista liikettä. Nämä ominaisuudet vastaavat laitteessa ratkaistavan ongelmien tiettyjä suureita. Analogiakoneen antama vastaus saadaan mittaamalla ominaisuuksia analogisen mallin mukaan.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Analogiakoneet ovat vanhoja ja ensimmäiset mallit on tehty ennen ajanlaskun alkua. Ensimmäisenä laitteena on pidetty Antikytheran konetta, joka löytyi Kreikasta 1901. Se on noin vuodelta 100 eaa.[2] Myöhemmät analogiakoneet rakennettiin yleensä tiettyä tarkoitusta varten, kuten William Thomson vuonna 1873 kehittämä kone, joka ennusti vuoroveden muutoksia. Vannevar Bush puolestaan rakensi ensimmäisen luotettavan differentiaalianalysaattorin 1930-luvulla. Se oli kehitetty ratkaisemaan differentiaaliyhtälöitä.[1]

Tilanne nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digitaaliset tietokoneet ovat korvanneet analogiakoneet lähes kokonaan. Elektronisia analogiakoneita käytetään kuitenkin edelleen, sillä ne toimivat joissakin ongelmissa paremmin kuin tietokoneet.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b analog computer Encyclopædia Britannica. 2011. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  2. The Earliest Surviving Analog Computer: the Antikythera Mechanism (Circa 150 BCE – 100 BCE) HistoryofScience.com. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  3. Thomas, Rich: Analog Computers Vs. Digital Computers eHow.com. eHow, Inc. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.