Amurinhaukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amurinhaukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Jalohaukkalinnut Falconiformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: amurensis
Kaksiosainen nimi

Falco amurensis
Radde, 1883

Katso myös

  Amurinhaukka Wikispeciesissä
  Amurinhaukka Commonsissa

Amurinhaukka (Falco amurensis) on itä-aasialainen jalohaukka.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joseph Wolfin piirros amurinhaukkaparista 1800-luvulta.

Linnun pituus on 26–30 cm, siipien kärkiväli 63–71 cm ja paino 97–155 g (koiras) ja 111–188 g (naaras). Se muistuttaa suuresti punajalkahaukkaa, jonka alalajina sitä aikaisemmin pidettiin. Koiras on noenharmaa, naaras ja nuori lintu ovat vaikeammin tunnistettavissa. Punaiset koivet ja vahanahka ovat hyvä lajituntomerkki.

Amurinhaukat elävät pesimäaikana Venäjän kaukoidässä, Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Mongoliassa ja Japanin eteläosassa, mahdollisesti myös Intian pohjoisosissa, ja ne talvehtivat Kaakkois-Afrikassa. Niiden elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 100 000–1 000 000 yksilöä.

Amurinhaukan pesimäalue (keltainen) ja talvehtimisalue (sininen)

Amurinhaukka on harhautunut Länsipalearktiselle alueelle vain kolmesti ennen vuoden 1998 kesäkuuta. Laji on havaittu Italiassa toukokuussa 1995, 1997 ja 1998.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäaikana amurinhaukat asuvat avoimessa maastossa metsien reunoissa, soilla, puustoisilla aroilla ja viljelysmailla. Talvehtimiseuduilla ne viihtyvät savanneilla, soistuneilla avomailla ja metsäaukioilla, usein suurina, jopa tuhansien yksilöiden parvina muiden pienten jalohaukkojen kanssa. Ne voivat yöpyä myös kaupungeissa.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amurinhaukat pesivät yksittäispareina tai pieninä löyhinä yhdyskuntina. Pesä on puun kolossa tai vanhassa varislinnun pesässä. Naaras munii kolme tai neljä, joskus jopa kuusi munaa, joita se hautoo 28–30 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä kuukauden ikäisinä. Laji on sukukypsä vuoden ikäisenä.

Lajin ruokavalio koostuu pääasiassa lentävistä hyönteisistä, mutta myös linnut ja sammakkoeläimet maistuvat sille. Saalistus ajoittuu yleensä aamu- tai iltahämäriin.

  1. BirdLife International: Falco amurensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  2. Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 387. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2