Americobdella valdiviana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Americobdella valdiviana
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nivelmadot Annelida
Luokka: Clitellata
Alaluokka: Juotikkaat Hirudinea
Lahko: Hirudinida
Alalahko: Americobdelliformes
Siddall, de Carle & Tessler, 2018[1]
Heimo: Americobdellidae
Caballero, 1956[2]
Suku: Americobdella
Philippi, 1872[3]
Laji: valdiviana
Kaksiosainen nimi

Americobdella valdiviana
(Philippi, 1872)[4]

Synonyymit[4]
  • Macrobdella valdiviana Philippi, 1872
Katso myös

  Americobdella valdiviana Wikispeciesissä
  Americobdella valdiviana Commonsissa

Americobdella valdiviana on suurikokoinen juotikaslaji, jota tavataan vain Etelä-Chilen rannikkometsissä. Se on anatomialtaan erikoinen juotikas, ja se luokitellaan sukunsa, heimonsa ja alalahkonsa ainoaksi lajiksi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Americobdella valdiviana on huomattavan suurikokoinen juotikas: se voi kasvaa 27 senttimetriä pitkäksi. Lajin väritys vaihtelee paljon, mutta tummanharmaa on yleisin värimuoto. Muita muotoja ovat vaaleanharmaa ja oranssinkeltainen. Vaihtelua lisää vielä se, että osalla tumman- ja vaaleanharmaista yksilöistä kulkee kellertävät nauhat ruumiin sivuilla.[5]

Anatomialtaan Americobdella valdiviana on epätavallinen laji. Se on silmätön ja kärsätön juotikas, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan verijuotikkaita mutta lisääntymiselintensä puolesta kärsäjuotikkaita. Americobdella valdivianalla on pari tiehyitä, jotka yhdistävät siittiösäiliön (atriumin) munanjohtimiin, mikä on tyypillistä kärsäjuotikkaisiin kuluville kalajuotikkaille.[6][7] Americobdella valdiviana on luultavasti perinyt piirteen kärsäjuotikkailta, joista se on kehittynyt. Laji onkin monessa mielessä kärsäjuotikkaiden ja kärsättömien juotikkaiden välimuoto.[7]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Americobdella valdiviana elää vain Chilen eteläosassa, Valdivian lauhkeassa sademetsässä.[5] Levinneisyysalue ulottuu Biobíon alueelta Los Lagosiin.[8] Lajin elinympäristöä ovat rannikon vuoristoseuduilla kasvavat ikimetsät.[5] Levinneisyysalueen kooksi on arvioitu 16 428 km².[8]

Americobdella valdiviana liikkuu sekä maassa että metsien puroissa.[5] Se saalistaa lieroja.[5][7] Laji on aktiivisempi sadekauden aikaan, kun sen saaliseläimet ovat runsaimmillaan.[5]

Americobdella valdiviana on sukunsa ja heimonsa ainoa laji.[5] Erikoisen anatomiansa takia se on luokiteltu välillä nielujuotikkaisiin (Erpobdelliformes), välillä leukajuotikkaisiin (Hirudiniformes).[6][7] Lisäksi on ehdotettu, että se edustaa kehityslinjaa, joka on eriytynyt ennen kärsättömien juotikkaiden jakautumista nielu- ja leukajuotikkaisiin.[6] Vuonna 2018 julkaistu fylogeneettinen analyysi tukee tätä käsitystä, ja tutkijat ovat ehdottaneet lajille omaa alalahkoa Americobdelliformes:[9]

Katkomadot (Lumbriculidae)

Juotikkaat

Acanthobdellida (sukasjuotikkaat)

 Hirudinida 

Oceanobdelliformes

Glossiphoniiformes

Americobdelliformes

Nielujuotikkaat (Erpobdelliformes)

Leukajuotikkaat (Hirudiniformes)

Branchiobdellida (rapulaiset)

(Hirudinea)


Americobdella valdivianan geneettistä monimuotoisuutta on tutkittu molekyylimenetelmin. Useista värimuodoista huolimatta kyseessä näyttäisi olevan vain yksi laji.[5]

Ihmisen toiminnan takia Americobdella valdiviana on uhanalainen laji. Sitä uhkaa elinympäristön tuhoutuminen ja pirstoutuminen. Valdivian ikimetsiä korvataan vierasperäisillä puuviljelmillä, viljely- ja laidunmailla sekä kaupunkialueilla. Lajista ei ole Kansainvälisen luonnosuojeluliiton (IUCN) julkaisemaa uhanalaisuusarviota, mutta vuonna 2021 eräs tutkijaryhmä arvioi IUCN:n kriteeristöä noudattaen, että Americobdella valdiviana on erittäin uhanalainen laji.[5]

  1. Americobdelliformes BioLib.cz. Viitattu 14.7.2022.
  2. Americobdellidae BioLib.cz. Viitattu 14.7.2022.
  3. Americobdella BioLib.cz. Viitattu 14.7.2022.
  4. a b Americobdella valdiviana BioLib.cz. Viitattu 14.7.2022.
  5. a b c d e f g h i Barahona-Segovia, Rodrigo M. et al.: Combining citizen science with spatial analysis at local and biogeographical scales for the conservation of a large-size endemic invertebrate in temperate forests. Forest Ecology and Management, 1.10.2021, 497. vsk, s. 119519. doi:10.1016/j.foreco.2021.119519. ISSN 0378-1127. (englanniksi)
  6. a b c Borda, Elizabeth & Siddall, Mark E.: Arhynchobdellida (Annelida: Oligochaeta: Hirudinida): phylogenetic relationships and evolution. Molecular Phylogenetics and Evolution, tammikuu 2004, 30. vsk, nro 1, s. 213–225. doi:10.1016/j.ympev.2003.09.002. ISSN 1055-7903. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 14.7.2022. (englanniksi)
  7. a b c d Siddall, Mark E. & Borda, Elizabeth: Leech Collections from Chile Including Two New Species of Helobdella (Annelida: Hirudinida). American Museum Novitates, 18.10.2004, 2004. vsk, nro 3457, s. 1–18. doi:10.1206/0003-0082(2004)457<0001:LCFCIT>2.0.CO;2. ISSN 0003-0082. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2022. (englanniksi)
  8. a b Americobdella valdiviana (pdf) Clasificación de Especies. 2021. Ministerio del Medio Ambiente. Viitattu 14.7.2022. (espanjaksi)
  9. Tessler, Michael et al.: Worms that suck: Phylogenetic analysis of Hirudinea solidifies the position of Acanthobdellida and necessitates the dissolution of Rhynchobdellida. Molecular Phylogenetics and Evolution, lokakuu 2018, 127. vsk, s. 129–134. doi:10.1016/j.ympev.2018.05.001. ISSN 1055-7903. (englanniksi)