Alois Rašín

Alois Rašín

Alois Rašín (18. lokakuuta 1867 Nechanice, Itävalta-Unkari – 18. helmikuuta 1923 Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkoslovakialainen poliitikko, ekonomisti sekä yksi Tšekkoslovakian tasavallan perustajista. Hän toimi maan ensimmäisenä valtiovarainministerinä kahdessa hallituksessa ja oli mukana luomassa Tšekkoslovakian ensimmäistä perustuslakia sekä Tšekkoslovakian korunaa. Nuori anarkokommunisti Josef Šoupal apui Rašínin 5. tammikuuta 1923. Rašín kuoli saamiinsa vammoihin reilun kuukauden jälkeen prahalaisessa sairaalassa.

Elämä

Alois Rašín syntyi keskiluokkaiseen perheeseen pienessä Nechanicen kaupungissa lähellä Hradec Královéa Itävalta-Unkariin kuuluneessa Böömissä. Hän valmistui lukiosta vuonna 1886 ja opiskeli lakia nykyisessä Kaarlen yliopistossa Prahassa vuodesta 1891.

Nuori Rašín liittyi nopeasti itävaltalaishallintoa vastustavien radikaaliopiskelijoiden toimintaan. Helmikuussa 1893 hänet tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistukseen antamastaan keisarinvastaisesta puheesta, mutta hänet armahdettiin jo seuraavan vuoden marraskuussa. Rašín ei hyväksynyt armahdustaan ja lopulta hänet jouduttiin raahaamaan sellistään väkipakolla. 1890-luvun loppupuolella Rašín oli ensin mukana Kansallisen liberaalipuolueen toiminnassa kunnes vuonna 1899 hän liittyi Radikaaliin osavaltioiden oikeuspuolueeseen, jonka perustamisessa hän oli ollut mukana. 1900-luvun alussa Rašín vetäytyi pois politiikasta ja harjoitti menestyksekkäästi lakimiehen ammattiaan muutaman vuoden ajan.

Rašín palasi takaisin valtakunnanpolitiikkaan vuonna 1907 kun hän liittyi takaisin Kansallisen liberaalipuolueen jäseneksi. Samaan aikaan hän aloitti puolueen näkyvän päivälehden, Kansallisten uutisten toimittajana. Rašín nousi nopeasti puolueen johtoportaaseen ja vuonna 1910 Kansallisten uutisten päätoimittajaksi. Vuoden 1911 vaaleissa hänet valittiin Itävallan keisarillisen neuvoston jäseneksi.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Rašín liittyi monen muun tärkeän tšekkiläisen poliitikon kanssa Itävallanvastaisien Mafia-järjestön jäseneksi. Maan viranomaiset vangitsivat Rašínin kuitenkin jo vuonna 1915 ja hänet tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta ja vieraan vallan hyväksi vakoilusta. Tammikuussa 1917 Itävallan uusi keisari Kaarle I muutti tuomion kymmeneksi vuodeksi vankeutta ja Rašín sai parlamentaarikon paikkansa takaisin. Itävallan keisarikunta oli tässä vaiheessa jo hajoamispisteessä ja Rašín nousi yhdeksi tärkeimmistä Tšekkoslovakian valtion perustajista. Hän oli muun muassa vastuussa sen perustuslain ensimmäisen version kirjoittamisesta. Yhtenä Lokakuun miehistä, Rašín oli mukana julistamassa Tšekkoslovakian itsenäiseksi Prahassa 28. lokakuuta 1918.

Rašín valittiin maan ensimmäiseksi valtiovarainministeriksi marraskuussa ja tässä roolissa hän oli vastuussa Tšekkoslovakian korunan käyttöönotosta. Rašínin toimesta noin yksi kolmasosaa uuden valuutan valuuttavarannoista pidettiin poissa yleisestä kierrosta. Tällä pyrittiin hillitsemään sodan jälkeisessä Euroopassa riehunutta inflaatiota.

Rašín uusi parlamentaarikon paikkansa vuoden 1920 vaaleissa. Hän nousi Antonín Švehlan hallituksen valtionvarainministeriksi lokakuussa 1922. Tuolloin hänen korunaa vahvistaneet uudistuksensa kohtasivat suurta vastustusta erityisesti vasemmistopoliitikoilta.

Salamurha

Muistolaatta Rašínin ampumuspaikalla Prahan Žitná-kadulla.

Tammikuun viidennen päivän aamuna Rašín oli matkalla toimistolleen Prahan keskustassa kun 19-vuotias Josef Šoupal ampui häntä kaksi kertaa selkärankaan. Šoupal oli työskennellyt vakuutusvirkailijana, mutta kuului poliittisesti Prahan anarkokommunistiseen liikkeeseen. Rašín kuoli kuusi viikkoa myöhemmin saamiinsa vammoihin Podolíssa sijainneessa sairaalassa 18. helmikuuta.