Allgemeines bürgerliches Gesetzbuch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kopio vuoden 1811 ABGB:stä Wienin sotahistoriallisessa museossa

Allgemeines bürgerliches Gesetzbuch (lyhenne ABGB) on merkittävin Itävallan yksityisoikeuden kodifikaatio ja saksankielisen kielialueen vanhin yhä voimassa oleva laki. Laki tuli voimaan 1. tammikuuta 1812.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1753 keisarinna Maria Teresia perusti komission suunnittelemaan koko keisarikuntaa koskevaa siviilioikeuden lakikoonnosta. Koonnoksen tuli olla kompromissi paikallisten oikeustraditioiden, roomalaisen oikeuden ja luonnonoikeuden välillä. Vuonna 1766 tämä komissio jätti ehdotuksensa, Codex Theresianus, jonka valtioneuvosto kuitenkin hylkäsi. Uusi komissio asetettiin vuonna 1772, jonka piti laatia lyhyempi ja selkeämpi lakiesitys kuin ensimmäisen eikä käsitellä muuta kuin henkilöoikeutta. Hyväksytty esitys astui voimaan vuonna 1787.

Keisari Leopold II halusi muuttaa Codex Theresianus -lakia. Vuonna 1790 hän nimitti uuden komission puheenjohtajanaan Karl Anton von Martini ja joka kuuden vuoden työn jälkeen jätti esityksen yleisestä siviililaista. Tämän esityksen työstämistä jatkoi Franz von Zeiller ja komissio päätti työnsä vuonna 1808. Ehdotettu Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch oli kompromissi valistuksen ajan filosofian ja vanhan vallan traditioiden välillä. Esitys hyväksyttiin vuonna 1811 ja se astui voimaan vuoden 1812 ensimmäisenä päivänä.

Euroopan hullun vuoden vaikutukset Itävallassa hävittivät feodaalisen yhteiskuntajärjestyksen. Vuoden 1867 perustuslailliset muutokset vaikuttivat lain tulkintaan ja synnyttivät uusia vapauksia.

Martini ja Zeiller halusivat suppean lain, joka aiheutti tiettyjä oikeudellisen sääntelyn aukkoja. Vuosina 1914-1916 hyväksyttiin Saksan BGB:stä vaikutteita saaneet kolme osauudistusta, jotka mullistivat alkuperäistä tekstiä erityisesti velvoite- ja sopimusoikeuden alalla.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten Code Napoléon Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch jakaantuu kolmeen osaan Gaiuksen Institutiones -oppikirjan jaottelun mukaan. Lain kielen suunniteltiin olevan selkeää ja ymmärrettävää, mutta nykyään jotkut termit vaikuttavat arkaaisilta.

Kuten Saksan oikeudessakin, omaisuuden siirto ei tapahdu yksinkertaisesti myynnillä vaan vaatii erillisen toimenpiteen (abstraktioperiaate).

AGBG:n rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johdanto-osa/Voimaansaattamissäännökset
  • Johdatus: Siviilioikeudesta yleisesti (yleinen osa)
  • 1. Osa: Henkilöoikeudesta (henkilöoikeus; perheoikeus)
  • 2. Osa: Esineoikeudesta (esineoikeus; perintöoikeus; velvoiteoikeus)
  • 3. Osa: Henkilö- ja esineoikeuden yhteisistä määräyksistä

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta Itävalta-Unkarin hajoamisesta laki säilyi voimassa Puolassa, Jugoslaviassa ja Tšekkoslovakiassa aina toiseen maailmansotaan asti, jonka jälkeen ne korvattiin sosialistisella lainsäädännöllä. Liechtenstein on säilyttänyt joitain osia ABGB:stä näihin päiviin asti.

Linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch