Alice Pike Barney
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Alice Pike Barney | |
|---|---|
 Alice Pike Barneyn omakuva |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1857 Cincinnati,  Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. heinäkuuta 1931 Los Angeles (74 vuotta) |
| Kansalaisuus |
Yhdysvallat |
| Ammatti | taidemaalari |
| Vanhemmat | Samuel ja Ellen Pike |
| Puoliso |
Albert Clifford Barney Christian Dominick Hemmick |
| Lapset |
Natalie Clifford Barney Laura Clifford Barney |
Alice Pike Barney (alun perin Alice Pike, 14. tammikuuta 1857 – 16. heinäkuuta 1931) oli yhdysvaltalainen taidemaalari, kirjailija, teatteriohjaaja ja mesenaatti. Hänen tyttärensä olivat kirjailija ja salonginpitäjä Natalie Clifford Barney ja Bahá'í-kirjailija Laura Clifford Barney.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barneyn vanhemmat Samuel ja Ellen Pike olivat tunnettuja taiteen ystäviä Cincinnatissa, missä he rakennuttivat kaupungin ensimmäisen oopperatalon. Alice Pike tapasi lapsesta asti muusikoita, impressarioita ja näyttelijöitä jotka vierailivat hänen vanhempiensa luona.[1]
Perheen muutettua New Yorkiin 1866 Barneyn isä rakennutti 23. kadun ja 8. avenuen kulmaukseen talon josta sittemmin tuli Grand Opera House.[1] Barney oli nuorin perheen neljästä lapsesta ja ainoa lapsista joka oli isänsä tavoin kiinnostunut kulttuurista; lapsena hän osoitti taipumuksia laulajaksi ja pianistiksi.lähde?
Alice Pike rakastui Henry Morton Stanleyhin. Vanhemmat eivät hyväksyneet tätä suhdetta. Vuonna 1876 Alice meni naimisiin varakkaan tehtailijan pojan, Albert Clifford Barneyn kanssa. Pariskunta muutti Cincinnatiin.[1][2]
Heille syntyi kaksi tytärtä, Natalie Clifford Barney vuonna 1876 ja Laura Barney vuonna 1879.[3]
Taideopinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesällä 1882 Alice Barney tapasi Oscar Wilden, joka oli luentokiertueella Yhdysvalloissa. Koko päivän kestänyt keskustelu muutti hänen elämänsä, sillä Wilde rohkaisi häntä toteuttamaan taiteellisia pyrkimyksiään aviomiehen vastustuksesta huolimatta.<erf name="WC"/>
Barney alkoi ottaa piirustustunteja vuonna 1885.[2]
Vuonna 1887 Alice matkusti Pariisiin ollakseen lähempänä tyttäriään kun he opiskelivat Les Ruchesissa, ranskalaisen feministikasvattajan Marie Souvestren perustamassa koulussa. Siellä ollessaan hän opiskeli taidemaalausta Carolus-Duranin opastamana. Hän palasi Pariisiin 1896 tuodakseen tyttärensä Lauran hoitoon ranskalaiseen sairaalaan jalkakivun takia ja jatkoi opiskelua Carolus-Duranin kanssa sekä sai oppitunteja espanjalaiselta taidemaalarilta Claudio Castelucholta. Barney oli yksi ensimmäisistä opiskelijoista James Abbott McNeill Whistlerin perustamassa akatemiassa. Pian Whistler kuitenkin menetti mielenkiintonsa taideopetukseen ja koulu suljettiin, mutta hän vaikutti kuitenkin Barneyn taiteeseen.
Vuonna 1899 Barney perusti salongin vuokra-asuntoonsa; säännöllisiä vieraita olivat symbolistiset taidemaalarit Lucien Lévy-Dhurmer, John White Alexander sekä John White Alexander, ja Barneyn taiteessa alkoi näkyä symbolistien vaikutteita.
Barneyn tyttären Natalien kirjoittaessa Quelques Portraits-Sonnets de Femmes -nimistä lukukirjaa ranskalaisesta runoudesta, Barney tarjoutui kuvittamaan kirjan. Hän ei ymmärtänyt kirjan rakkausrunojen sisällön olevan suunnattu naisille eikä tiennyt, että kolme neljästä naisesta jotka olivat malleina kirjan kuvitusta varten, olivat hänen tyttärensä rakastajattaria. Alicen mies Albert sai tietää kirjan teeman sanomalehdestä, hän ryntäsi Pariisiin jossa hän osti sekä tuhosi kustantajan jäljellä olevat olleet kopiot sekä painolaatat. Hän myös vaati että Barney ja Natalie palaavat Yhdysvaltoihin.[1]
Barneyllä oli useita taidenäyttelyitä suurissa gallerioissa kuten Corcoran Gallery of Art. Myöhempinä vuosinaan hän kehitti ja patentoi mekaanisia laitteita, kirjoitti sekä esiintyi useissa näytelmissä sekä oopperassa. Monet hänen tauluistaan ovat nykyisin Smithsonian American Art Museum-museon kokoelmassa. Hän kääntyi Bahá'í-uskontoon noin vuonna 1900.
Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albert Barneyn kuoltua Alice Barney rakennutti Studio Housen Washigtoniin. Siitä piti tulla paikka, jossa hän voisi sekä työskennellä että ottaa vastaan vieraita, ja näin tehdä taidetta tunnetuksi.[1]
Vuonna 1911 63-vuotias Barney meni naimisiin 28-vuotiaan Christian Hemmickin kanssa. He erosivat vuonna 1920. Eron jälkeen Alice Pike Barney muutti kahdeksi vuodeksi Eurooppaan ja sieltä Hollywoodiin, missä hän kuoli vuonna 1931.[1]
Alicen kuoleman jälkeen hänen tyttärensä lahjoittivat Studio Housen Smithsonian museolle. Museo myi sen vuonna 1999, ja rakennuksessa on nykyisin Latvian suurlähetystö.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Stephen A. Hansen: Alice Pike Barney and her studio house on Sheridan Circle (originally published in The InTowner Newspaper 2014) Washington Chronicles. 2021. Viitattu 23.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Alice Pike Barney Brooklyn Museum. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Barney, Alice Pike (1857–1931) Dictionary of Women Worldwide: 25,000 Women Through the Ages - encyclopedia.com. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ The Alice Pike Barney Studio House siarchives.si.edu. Viitattu 23.4.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alice Pike Barney Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
