Algerianpaimenkoira
| Algerianpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Algeria |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimennus, vartiointi, sotakoira |
| Nykyinen käyttö | paimen- ja vahtikoira |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–22 kg |
| Säkäkorkeus | 58–60 cm |
| Väritys | fawn, kulta tai valko-punainen |
Algerianpaimenkoira on algerialainen koirarotu, joka on maailmanlaajuisesti äärimmäisen harvinainen, mutta kotimaassaan paimentolaisten keskuudessa suosittu.[1]
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on voimakas, hoikka, fyysisesti vahva, ketterä ja säänkestävä. Se on suurinta osaa paimenkoirista kookkaampi. Pää on suhteellisen pitkä ja kallo kapeahko. Silmät ovat pienet, hieman vinoasentoiset ja mantelinmuotoiset, väriltään tummahkot. Korvat ovat pystyt ja kolmionmuotoiset. Kaula on vahva, runko sopusuhtainen ja selkälinja laskeva. Rintakehä on matala ja vatsalinja hieman nouseva. Raajat ovat pitkät ja lihaksikkaat; eturaajat erittäin voimakkaat, takaraajat heikosti kulmautuneet. Häntä on tuuhea ja kettumainen. Karvapeite on puolipitkä ja karhea. Tavanomaiset värit ovat valkoinen kastanjanruskein merkein sekä kellanruskea (fawn) ja kulta. Säkäkorkeus vaihtelee 58–60 cm ja paino 20–22 kg välillä.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Algerianpaimenkoira on rohkea, itsevarma, sopeutuvainen, vilkas, taistelunhaluinen ja älykäs. Se onkin ominaisuuksiensa vuoksi myös hyvä lauman- ja omaisuudenvartija. Se kykenee puolustamaan karjaa jopa hyeenoja, sakaaleja, leijonia, leopardeja ja ilveksiä vastaan. Säänkestävänä se kykenee työskentelemään niin kesän 50 asteen helteet kuin talven 10 asteen pakkasetkin. Ketteryytensä ansiosta se kykenee liikkumaan hyvin myös vuoriston jyrkänteisillä rinteillä.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodussa on edelleen nähtävissä muinaisen suokoiran ominaisuudet. Kantarotu saattaa olla ollut esim. polski owczarek nizinny, jonka Algerian ilmasto on muokannut paikallisiin olosuhteisiin sopivammaksi - muun muassa alkuperäistä lyhyemmän karvapeitteen avulla. Rotua on käytetty Toisen maailmansodan aikaan sotakoirana. Nykyisin sitä tavataan erityisesti Tellin alueella.[1]