Alexander Vandegrift

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexander Vandegrift.
Vandegrift komentoteltassaan Guadalcanalilla vuonna 1942.

Alexander Archer Vandegrift (13. maaliskuuta 1887 Charlottesville, Virginia8. toukokuuta 1973 Bethesda, Maryland) oli Yhdysvaltain merijalkaväen kenraali, joka toimi komentajana toisessa maailmansodassa. Parhaiten hänet tunnetaan roolistaan Guadalcanalin taistelussa vuonna 1942.[1] Hän oli myös merijalkaväen komentaja vuosina 1944–1947.

Opiskeltuaan kaksi vuotta Virginian yliopistossa[2] Vandegrift aloitti sotilasuransa merijalkaväen luutnanttina vuonna 1909. Hän osallistui Yhdysvaltain interventioihin Nicaraguassa (1912), Haitilla (1915) ja Kiinassa (1927), ja hallitsi siten hyvin viidakkosodankäynnin.[1] Yhdysvaltojen liityttyä toiseen maailmansotaan hänet nimitettiin maaliskuussa 1942 merijalkaväen 1. divisioonan komentajaksi ja määrättiin kouluttamaan joukot Tyynenmeren saarilla käytäviä taisteluja varten.[3] Hänet myös ylennettiin kenraalimajuriksi. Vandegrift komensi yhdysvaltalaisia joukkoja, jotka 7. elokuuta 1942 tekivät maihinnousun Japanin miehittämälle Guadalcanalin saarelle. Tehokkaalla tulivoiman keskittämisellä hän yllätti vihollisen ja onnistui toistuvasti torjumaan japanilaisten vastahyökkäykset ja siten säilyttämään sillanpääaseman saarella, vaikka hänen joukkonsa joutuivat pärjäämään useita kuukausia vain minimaalisen huollon varassa.[1] Hänen joukkonsa muun muassa ottivat haltuunsa strategisesti tärkeän Henderson Fieldin lentokentän ja löivät japanilaiset takaisin Tenarun taistelussa 21. elokuuta sekä Edsonin harjun taistelussa 12. syyskuuta. Lopulta kenraali Alexander Patchin komentama 14. armeijakunta vapautti Vandegriftin merijalkaväen 14. joulukuuta 1942.[3]

Vandegrift nimitettiin heinäkuussa 1943 merijalkaväen 1. maihinnousuarmeijakunnan komentajaksi.[3] Hän johti maihinnousua Bougainvillelle marraskuussa 1943. Vandegrift nimitettiin vuoden 1944 alusta merijalkaväen komentajaksi ja maaliskuussa 1945 hänet ylennettiin kenraaliksi. Hän oli ensimmäinen merijalkaväen upseeri, joka ylennettiin täyden kenraalin arvoon ollessaan aktiivipalveluksessa. Hän oli myös ensimmäinen merijalkaväen sotilas, joka sai sekä Navy Cross- että Medal of Honor -kunniamerkin.[1] Sodan päättymisen jälkeen Vandegrift myötävaikutti siihen, että kongressi hyväksyi puolustushallinnon uudistuksen muodossa, joka turvasi merijalkaväen säilymisen itsenäisenä yksikkönä. Hän vetäytyi palveluksesta vuonna 1948.[2] Hänet vihittiin Harvardin yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1946.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Alexander A. Vandegrift (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 22.6.2017.
  2. a b c Alexander A. Vandegrift Dies; Ex‐Commandant of the Marines (englanniksi) The New York Times 9.3.1973. Viitattu 22.6.2017.
  3. a b c Alexander Vandegrift (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 22.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]