Aleksanteri I (Serbia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksanteri I ja hänen puolisonsa Draga Mašin noin vuonna 1900.

Aleksanteri I (serbokroatiaksi Aleksandar Obrenović; 14. elokuuta (J: 2. elokuuta) 1876 Belgrad11. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1903 Belgrad) oli Serbian kuningas vuosina 1889–1903. Itsevaltainen hallitsemistapa teki hänet epäsuosituksi ja lopulta hänet murhattiin. Aleksanteri oli viimeinen Obrenović-sukuinen Serbian hallitsija.[1]

Aleksanteri oli ruhtinas ja sittemmin kuningas Milan I:n ainoa lapsi. Milan luopui kruunusta alaikäisen poikansa hyväksi 6. maaliskuuta 1889 ja nimitti holhoojahallituksen johtamaan maata. Aleksanteri hajotti holhoojahallituksen 13. huhtikuuta 1893. Valtaantultuaan hän vieraannutti nopeasti useimmat kannattajansa syrjäyttämällä suositun radikaalipuolueen hallituksesta, kumoamalla vuonna 1894 viisi vuotta aiemmin säädetyn liberaalin perustuslain ja palauttamalla vanhoillisemman vuoden 1869 perustuslain sekä kutsumalla 1897 ulkomaille vetäytyneen isänsä takaisin Serbiaan asevoimien komentajaksi. Hän myös rajoitti lehdistön- ja yhdistymisvapautta vaientaakseen itseensä kohdistuneen arvostelun. Nämä toimet lisääntyivät Milaniin 1899 kohdistetun epäonnistuneen murhayrityksen jälkeen.[1]

Vuonna 1900 Aleksanteri ilmoitti vastoin isänsä ja neuvonantajiensa mielipidettä naivansa rakastajattarensa Draga Mašinin, entisen äitinsä hovineidin ja böömiläisen insinöörin lesken. Kuninkaan suosio laski tämän seurauksena entistäkin alemmas ja Serbian hallitus erosi vastalauseena hankkeelle. Lepyttääkseen mielialoja Aleksanteri joutui vuonna 1901 hyväksymään uuden, liberaalimman perustuslain. Vuonna 1903 hän peruutti perustuslain voimassaolon muutaman tunnin ajaksi voidakseen antaa sen vastaisia säädöksiä. Epäsuosio kasvoi entuudestaan, kun Aleksanterin väitettiin suunnittelevan vaimonsa veljen julistamista kruununperilliseksi. Lopulta joukko armeijan johtajia teki sotilasvallankaappauksen, jonka yhteydessä Aleksanteri vaimoineen surmattiin palatsissaan. Vallanvaihdokseen suhtauduttiin Serbiassa pääosin myönteisesti.[1] Uudeksi hallitsijaksi nostettiin Petar Karađorđević nimellä Pietari I.

Aleksanteri I:n valtakauden myönteisiä saavutuksia olivat Serbian taloudellisen tilanteen paraneminen ja armeijan uudistaminen. Hän yritti myös parantaa maansa kansainvälistä asemaa ajamalla Balkanin liiton uudistamista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Alexander (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Milan I
Serbian kuningas
18891903
Seuraaja:
Pietari I