Aleksandr Jeremin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeremin virkahuoneessaan.

Aleksandr Mihailovitš Jeremin (ven. Ерёмин, Jerjomin; 21. elokuuta 1872kesäkuu 1920)[1] oli venäläinen kenraalimajuri, joka toimi Suomen santarmihallituksen viimeisenä päällikkönä vuosina 1913–1917. Hän osallistui toimiin jääkäriliikettä vastaan.

Jeremin palveli upseerina vuodesta 1891 Venäjän ratsuväessä ja vuodesta 1903 santarmijoukoissa. Hänet ylennettiin 1906 everstiluutnantiksi ja 1908 everstiksi. Hän toimi vuosina 1908–1910 Tbilisin kuvernementin santarmipäällikkönä.[1] Vuosina 1910–1913 hän johti Venäjän sisäministeriön poliisiosaston salaista erikoisosastoa, joka keskittyi vallankumouksellisten puolueiden vakoiluun ja silmällä pitoon.[2][3] Jeremin nimitettiin Suomen santarmihallituksen johtoon kesäkuussa 1913. Maailmansodan puhjettua seuraavana vuonna Suomen santarmilaitos sai sotatilan nojalla aiempaa suuremmat poikkeusvaltuudet.[2] Jeremin sai joulukuussa 1915 ylennyksen kenraalimajuriksi.[1] Kun Suomessa tapahtunut jääkärivärväys tuli venäläisten viranomaisten tietoon syksyllä 1915, Jereminillä oli aluksi tärkeä rooli asian selvittelyssä. Osin hänen aloitteestaan jutun tutkiminen keskitettiin helmikuussa 1916 valtioneuvos Nikolai Maškevitšille, mutta Jeremin oli mukana tutkinnassa ja jääkäriliikkeeseen kohdistetuissa vastatoimissa tämän jälkeenkin. Hänet erotettiin helmikuun vallankumouksen yhteydessä 16. maaliskuuta 1917.[4]

Venäjän sisällissodan aikana Jeremin toimi valkoisiin armeijoihin kuuluneen Uralin armeijan päämajoitusmestarina. Sodan loppuvaiheessa Uralin armeija joutui perääntymään Gurjevista Fort Aleksandrovskiin Kaspianmeren itärannalle ja sieltä edelleen Persian puolelle. Jeremin oli yksi perääntymisretken johtajista ja erään tiedon mukaan hän kuoli sen aikana kesäkuussa 1920 malariaan. Hänet haudattiin Shahrudiin Persiaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Еремин Александр Михайлович (venäjäksi) Grwar.ru. Viitattu 4.7.2016.
  2. a b Oiva Turpeinen: Keisarillisen Venäjän viranomaisten suhtautuminen jääkäriliikkeeseen, s. 7–9. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja nro 7, Helsinki 1980.
  3. Царские жандармы (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 4.7.2016.
  4. Turpeinen 1980, s. 35–43, 72–73, 102–103, 148–149, 200–208, 233–234, passim.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]