Aleksander Ijas

Aleksander Ijas (27. syyskuuta 1869 Loviisa – 29. joulukuuta 1914 Miandoab, Persia) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut everstin arvoon kohonnut suomalainen upseeri ja diplomaatti. Hän palveli useita vuosia Venäjän konsulina Persiassa ja sai siellä surmansa ensimmäisen maailmansodan alussa.

Ijas kävi Haminan kadettikoulun ja palveli vuodesta 1891 Varsovan liettualaisrykmentin henkivartiokaartin joukko-osastossa. Hän suoritti 1898 Venäjän ulkoministeriön kouluosaston itämaisten kielten kurssin, ja sen jälkeen hän oli diplomaattitehtävissä ensin Pamirin alueella ja sitten 11 vuoden ajan Persiassa. Persiassa Ijas oli Venäjän konsulina ensin Täbrizissä ja vuodesta 1912 Soudz-Bulagissa.

Ijas hallitsi noin tusinan verran kieliä. Suomen, ruotsin ja venäjän lisäksi hän hallitsi saksan, ranskan, englannin, puolan, persian, azerin, kurdin ja turkin kielet. Hän jopa käänsi persian kielelle valikoiman Juhani Ahon Lastuja.

Ijas nimitettiin 1912 Venäjän konsuliksi Persian kurdialueella sijainneeseen Soudz-Bulagiin. Sotatoimien alettua Turkkia vastaan tällä alueella lokakuun lopulla 1914 Ijas viivytti lähtöään useita viikkoja uskoen pystyvänsä läsnäolollaan rauhoittamaan paikallista kurdiväestöä. Ijas siirtyi etenevien turkkilais-kurdilaisten joukkojen tieltä Miandoabin pikkukaupunkiin. Persialaiset joukot eivät kuitenkaan saaneet hyökkääjiä pysäytetyksi siellä, vaan lähtivät perääntymään. Ijas lähti aluksi vetäytyvien persialaisten mukaan mutta palasi kahteen otteeseen takaisin kaupunkiin hakemaan asunnostaan sinne jääneitä rahojaan ja muita tärkeitä esineitä. Jälkimmäisen paluumatkan aikana Ijaksen ollessa lähellä kaupungissa ollutta asuntoaan häneen osui turkkilaisten ampuma luoti, ja hän putosi hevosen selästä.

Aluksi Ijaksen luultiin jääneen vangiksi. Hänen tavaroitaan löydettiin erään 28. tammikuuta 1915 Seivanin aseman luona käydyssä kahakassa kaatuneen turkkilaisen sotilaan taskusta. Kun venäläiset palasivat Miandoabiin alkuvuodesta 1915 onnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen, he yrittivät selvittää Ijaksen kohtaloa. Paikallisten asukkaiden mukaan Ijas oli haudattu kaupungin lähellä virtaavan Dzagatu-joen rannalle, mutta tulva oli myöhemmin nähtävästi vienyt mukanaan sen rantakaistaleen, jolla Ijaksen hauta sijaitsi.

Lähteet

• Tuomas Hoppu: Maailmansodan rintamilta Venäjän sisällissotaan: Venäjän palveluksessa olleiden suomalaisten aktiivi- ja reserviupseerien tappiot 1914-22, teoksessa Lars Westerlund (toim.) Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa. Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Yhdysvaltain, Kanadan, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 6/2004 ISBN 952-5354-48-2 s. 15-16 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Unto Junkkila: Alexander Ijas, kielitaitoinen loviisalainen Venäjän-konsuli. Itäväylä-kaupunkilehti 19.6.2006^{[vanhentunut linkki]}
• Suomen sotasurmat 1914–1922 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Halén, Harry: ”Urmian uhri”, Kulkumiehiä : suomalais-itämainen vieraskirja, s. 99–106. Otava, 1996. ISBN 951-1-08724-X.