Albrecht Penck

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albrecht Penck
Albrecht Penck vuonna 2011.
Albrecht Penck vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt 25. syyskuuta 1858
Reudnitz, Saksan liitto
Kuollut 7. maaliskuuta 1945 (86 vuotta)
Praha, Tšekkoslovakia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Leipzigin yliopisto
Münchenin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Ferdinand Zirkel
Instituutti Wienin yliopisto
Fredrik Vilhelm -yliopisto
Tutkimusalue maantiede, geologia
Tunnetut työt Alppien jäätiköitystutkimus

Friedrich Karl Albrecht Penck[1] (25. syyskuuta 1858 Reudnitz, Saksan liitto7. maaliskuuta 1945 Praha, Tšekkoslovakia) oli saksalainen maantieteilijä ja geologi. Hänet tunnetaan erityisesti Alppien jäätiköitymistutkimuksista.

Penck syntyi 1858 Reudnitzissa Leipzigin lähellä. Hän valmistui 1875 Leipzigin yliopistosta pääaineen geologia ja väitteli 1878 tohtoriksi Münchenin yliopistosta. Jääkausista puhunut Otto Torell vaikutti merkittävästi Penckin uraan opiskeluaikana.[2][3]

Valmistumisensa jälkeen Penck opetti hetken Münchenin yliopistossa, mutta vuonna 1885 hänet nimitettiin Wienin yliopiston fyysisen maantieteen professoriksi. Penck tutki kvärtäärikauden geologiaa ja julkaisi monia jääkausia käsitteleviä tutkimuksia. Hänen julkaisujaan Über die Vergletscherung der deutschen Alpen (1882), Die Eiszeit in den Pyrenäen (1884) ja Eduard Brücknerin kanssa tekemä Die Alpen im Eiszeitalter (1901–1906) pidetään jääkausitutkimuksen klassikkotöinä.[4] Viimeksi mainitussa teoksessa Penck ja Brückner esittelivät neljä pleistoseenikaudella vallinnutta jääkautta, jotka he nimesivät Günz-, Mindel-, Riss- ja Würm-kausiksi niiden jokilaaksojen mukaan, joista he olivat löytäneet todisteet jääkaudesta. Penckin sanotaan myös kehittäneen termin geomorfologia, joka esiintyi hänen teoksessaan Morphologie der Erdoberfläche (1894).[3]

Penck korvasi 1906 Ferdinand von Richthofenin Fredrik Vilhelm -yliopiston maantieteen laitoksen johtajana ja aloitti samalla myös yliopiston uuden Meritieteellisen museon ja instituutin johtajana.[4] Ensimmäisen maailmansodan tuho ja hänen poikansa maantieteilijä Walther Penckin vuonna 1923 tapahtunut traaginen kuolema vaikuttivat suureti Penckiin.[3]

Penck vaikutti meritieteellisen museon johtajana myös meritieteessä.[2] Hän oli mukana Friedrich Schmidt-Ottin ja Alfred Merzin kanssa suunnittelemassa saksalaista Etelä-Atlantin tutkimusmatkaa, joka tehtiin 1925–1927.[4] Penck itse jäi eläkkeelle vuonna 1927.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Habbe, Karl Albert: Penck, Friedrich Karl Albrecht Neue Deutsche Biographie 20. Viitattu 3.3.2013. (saksaksi)
  2. a b c Albrecht Penck. Nature, 24.9.1938, 142. vsk, s. 563. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.3.2013. (englanniksi)
  3. a b c Charlton, Barbara (toim.): A to Z of Marine Scientists, s. 135. New York: Facts on File, 2003. ISBN 0-8160-4767-7. Google-kirjat (viitattu 3.3.2013).
  4. a b c Albrecht Penck Humboldt-Universität zu Berlin. Viitattu 3.3.2013. (saksaksi)