Ainola (Oulu)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ainolan huvila
Ainola Oulu pre1929.jpg
Sijainti Hupisaarten kaupunginpuisto, Oulu
Koordinaatit 65°1′4″N, 025°28′32″E
Rakennustyyppi Huvila
Valmistumisvuosi 1888[1]
Tuhoutui 9. heinäkuuta 1929[2]
Suunnittelija Johan Erik Stenberg
Rakennuttaja Hemming Åström
Omistaja Oulun kaupunki
Käyttäjä Oulun kaupunginkirjasto, Pohjois-Pohjanmaan museo
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali hirsi
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Ainolan huvila oli Oulun Hupisaarten kaupunginpuistossa Pakolansaaressa sijainnut alun perin Åströmin perheen asuintaloksi rakennettu huvila, jossa myöhemmin sijaitsivat Oulun kaupunginkirjasto ja Pohjois-Pohjanmaan museo. Huvila tuhoutui tulipalossa 1929.

Hemming Åström osti alueen, kun sen edellinen omistaja kauppaneuvos Ferdinand Granbergin teki konkurssin 1875. Åström puratti saarella olleen tasakattoisen kaksikerroksisen rakennuksen ja rakennutti sen tilalle romanttisen hirsihuvilan vuosina 1887-1888.[1] Huvilan suunnitteli ruotsalainen arkkitehti J. E. Stenberg, johon Åström oli tutustunut Oulun Seurahuoneen rakentamisen aikana.[3]

Ainolaa kutsuttiin koristeellisuutensa ja ruskean värinsä vuoksi myös "Piparkakkutaloksi".[3] Ensimmäisessä kerroksessa oli 23 jalkaa korkea eteishalli, salonki, tarjoiluhuone ja kuusi asuinhuonetta. Rakennuksen ulkopuolella oli veranta. Toisessa kerroksessa oli eteishallin yläosan lisäksi kuusi huonetta ja itäosassa avoin parveke. Lisäksi kellarikerroksessa sijaitsivat ruoka- ja viinikellarit.[1] Jyrkkäkattoisen puuleikkauksin koristellun rakennuksen länsipuolella oli sipulitorni. Huvilassa oli myös sähkövalaistus ja juokseva vesi.[3]

Hemming Åströmin leski Maria Åström ja tytär Hanna Frankenhaeuser lahjoittivat huvilan Oulun kaupungille 1910. Lahjoituksen ehtona oli, että rakennukseen sijoitettaisiin kirjasto ja museo. Kaupunginkirjasto sijoitettiin huvilan ensimmäiseen kerrokseen ja museo toiseen. Kirjastossa oli myös lasten lukusali, joka oli yhtenä ehtona lahjoitukselle. Museokokoelmat siirrettiin rakennukseen syksyllä 1911 ja avattiin yleisölle kevättalvella 1912.[3][4]

Ainola paloi aamuyöllä 9. heinäkuuta 1929. Tulipalon aiheuttaja jäi epäselväksi, yhtenä mahdollisuutena pidettiin vanhoja sähköjohtoja. Museon kokoelmat tuhoutuivat lähes täysin, mutta suurin osa kirjaston kirjoista ja irtaimistosta ehdittiin pelastaa. Palosta pelastunut kirjasto sijoitettiin väliaikaisesti lähellä sijaitsevaan Ainolan lastentarhaan.[2]

Rakennuksen korjaamista harkittiin tulipalon jälkeen, mutta sen korjaaminen vanhaan tyyliin olisi ollut niin kallista, että kaupunginvaltuusto päätti, että talon rauniot puretaan ja tilalle rakennetaan uusi kivitalo. Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema uusi Ainola rakennettiin entisen paikalle.[2] Nykyisin uusi Ainola on kokonaan Pohjois-Pohjanmaan museon käytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hautala, Kustaa: ”IX Kaupungin ulkoasu”, Oulun kaupungin historia III, s. 313-315. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1975. ISBN 951-95283-2-6.
  2. a b c Hautala, Kustaa: ”XVI Kirjasto - museo - arkisto”, Oulun kaupungin historia V, s. 431-435. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 951-9234-02-0.
  3. a b c d Niskala, Kaarina: Hurmaavat Hupisaaret, s. 21-23. Oulu: Studio Ilpo Okkonen Oy, 2005. ISBN 952-5109-18-6.
  4. Hautala, Kustaa: ”XIII Sivistyslaitokset ja -harrastukset”, Oulun kaupungin historia III, s. 541-545. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1975. ISBN 951-95283-2-6.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]