Agathon Fabergé

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Agathon Fabergé.

Agathon Fabergé (7. helmikuuta 1876 Pietari10. lokakuuta 1951 Suomi) oli venäläissyntyinen kultaseppä, joka muutti Suomeen 1927. Hänet tunnetaan myös filatelistina.[1] Hän kokosi suuren kokoelman suomalaisia postimerkkejä mutta se joutui vääriin käsiin ja huutokauppaan Lontooseen 1940.[2]

Venäjän aika 1876–1926[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agathon Fabergé syntyi Pietarissa 7.2.1876. Hänen isänsä oli maailmankuulu kultaseppä Peter Carl Fabergé. Agathon oli perheen toiseksi vanhin lapsi.[1]

Kouluttauduttuaan jalokivisepäksi Agathon Fabergé aloitti työskentelyn isänsä liikkeessä vuonna 1895. Monia kieliä hallinnut Agathon osallistui erityisesti yhtiön markkinointitehtäviin. Ansaitsemallaan omaisuudella hän rakennutti itselleen ylellisen datšan, jonne hän ryhtyi kokoamaan antiikkikokoelmaa, josta vuosien kuluessa muodostui erittäin merkittävä. Siihen kuului lopulta muun muassa 400 mattoa, 300 buddha-patsasta, maalauksia, kirjoja, huonekaluja, soittimia ja jalokiviä. Kokoelmaan kuului myös hyvin merkittävä postimerkkikokoelma.[1] Mittavan kokoelmansa takia Fabergén datša tunnettiin lempinimellä Pikku Eremitaaši.[3]

Vuonna 1916 Agathon Fabergé jätti perheyrityksen ja perusti oman antiikkiliikkeen. Yritys oli toiminnassa vain vuoden ajan, ennen kuin Venäjän vallankumous pakotti sulkemaan liikkeen. Agathonin vaimo ja lapsi ehtivät poistua maasta ennen vallankumousta Sveitsiin, mutta hän itse jäi Venäjälle, todennäköisesti suojelemaan mittavaa omaisuuttaan. Vallankumouksen aikana bolševikit pidättivät Agathon Fabergén. Vapauduttuaan hän joutui toistuvasti käymään Moskovassa, jossa uusi bolševikkihallinto hyödynsi hänen asiantuntijuuttaan takavarikoitujen jalokivien arvioimisessa.[1]

Vallankumouksen jälkeisinä vuosina Agathon Fabergé avioitui uudestaan.[1] Tästä avioliitosta syntyi poika Oleg.

Suomen aika 1927–1951[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fabergén sukuhauta Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

Vuonna 1927 Agathon Fabergé perheineen onnistui kalastajaperheen avustuksella pakenemaan jään yli Suomeen. Mukanaan hänelle oli neljä rekeä, joihin oli lastattu 54 matkalaukullista antiikkiesineitä ja arvokokoelmia. Arvokkaan postimerkkikokoelmansa Fabergé onnistui lähettämään maitse rajan yli. Hänen omaisuutensa siirtämisen mahdollisti Suomen Leningradin konsulaatin apu.[1] Konsulaatin avulla Fabergé sai myös kansainvälisen Nansen-passin. Hän ei koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta, vaan käytti Nansen-passiaan loppuelämänsä ulkomaanmatkoillaan.[4]

Suomeen tultuaan Agathon Fabergé hankki jalokivillään 17-huoneisen loistohuvilan. Myymällä postimerkkejä kokoelmastaan hän maksoi palvelusväen palkkoja ja monia ulkomaanmatkojaan. Matkoillaan hän myös hankki lisää postimerkkejä kokoelmiinsa.[1] Fabergén taloudenhoito ja sijoitukset eivät kuitenkaan menestyneet, ja hän kuoli köyhänä miehenä syksyllä 1951 Suomessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Facta 2001, osa 4. WSOY 1982.
  • Hellman, Kaj – Stone, Jeffrey C.: Agathon Fabergé: Portrait of a philatelist. Turku: Suomen Filateliapalvelu, 2017. ISBN 978-952-67315-1-3.
  • Refsnes, Øyvind: Storsamleren Agathon Fabergé: Med egen plass i hjertet for Norges første frimerke! Norsk Filatelistisk Tidsskift 6/2017, s. 56–59. Norsk Filatelistforbund, Oslo 2017.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Norsk Filatelistisk Tidsskift 6/2017, s. 56.
  2. Facta 2001, osa 4, p. 506. WSOY 1982.
  3. Norsk Filatelistisk Tidsskift 6/2017, s. 57.
  4. Norsk Filatelistisk Tidsskift 6/2017, s. 59.