Punasuumeriahven
| Punasuumeriahven | |
|---|---|
_(39762211153).jpg) Punasuumeriahven Indonesian alueella |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: |
Aethaloperca Fowler, 1904 |
| Laji: | rogaa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Punasuumeriahven[4] (Aethaloperca rogaa) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä kalalaji.[2] Se on sukunsa Aethaloperca ainoa laji. Craig & Hastings (2007) sijoittivat lajin molekyylifylogeneettisen analyysin perusteella sukuun Cephalopholis[1].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punasuumeriahvenen pituus voi maksimissaan olla noin 60 senttimetriä.[2] Sen ruumiin väritys voi vaihdella tummanruskeasta mustaan, ollen kuitenkin toisinaan oranssi, milloin sen suun sisäosat ovat punaoransseja. Pään yläpuoli on tumman punaruskea ja siinä on usein samanvärisiä raitoja tai laikkuja. Nuorilla yksilöillä on aikuisista poiketen vaaleansiniset reunat selkä- ja pyrstöevissä.[5] Lajilla on selkäevässään 9 piikkiruotoa ja 17–18 pehmeää ruotoa. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja 8–9 pehmeää ruotoa.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punasuumeriahventa tavataan indopasifisella merialueella Punaiseltamereltä Etelä-Afrikkaan asti ja itään Gilbertsaarille asti. Sitä on tavattu myös Persianlahdesta. Laji oleilee yleensä 3–60 metrin syvyydessä.[2] Sen elinympäristöjä ovat rannikkojen riutat ja laguunit, missä ne oleilevat usein silttisen vedenpohjan yläpuolella tai riutan luolissa ja onkaloissa. Punasuumeriahventa elää myös sellaisilla riutoilla, missä ei ole tiheää korallipeitettä. Lajin pyydystäminen on kielletty Palaussa huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana. Mikronesiassa osa osavaltioista on rajoittanut sen myyntiä.[1]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punasuumeriahvenen ravintoa ovat pienet kalat ja sirkkaäyriäiset.[6] Nuoret, alle kuuden senttimetrin mittaiset yksilöt matkivat pieniä, riutalla eläviä ei-saalistavia kaloja saalistaessaan pikkukaloja.[1][6] Punasuumeriahven saavuttaa sukukypsyyden noin 35 senttimetrin mittaisena.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taksonomian lähde tribusten sukuihin asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.7.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde sukujen lajeista alaspäin: Aethaloperca rogaa (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.7.2020. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Rhodes, K., Choat, J.H., Myers, R., To, A., Ma, K., Nair, R., Samoilys, M., Suharti, S., Law, C., Amorim, P. & Russell, B.: Aethaloperca rogaa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Aethaloperca rogaa (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Synonyms of Epinephelus fasciatus FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 22.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ Redmouth grouper fact file Arkive. Arkistoitu 15.9.2017. Viitattu 23.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Bester, Cathy: Aethaloperca rogaa Discover Fishes. Floridan luonnonhistoriallinen museo. Viitattu 23.7.2020. (englanniksi)
| ||||||||||