Adolph von Menzel
Adolph Friedrich Erdmann von Menzel (8. joulukuuta 1815 Breslau, Preussi – 9. helmikuuta 1905 Berliini, Saksan keisarikunta)[1] oli saksalainen taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Preussin historiaan ja varsinkin Fredrik Suureen liittyvistä isänmaallisista historiamaalauksistaan, mutta hän kuvasi myös oman aikansa tavallista elämää tavalla, joka läheni myöhempää ranskalaista impressionismia.
Menzel tunnettiin elinaikanaan parhaiten historiamaalauksistaan, jotka täyttivät myös propagandistisen tehtävän Preussin valtakunnan laajetessa voimakkaasti 1800-luvun aikana. 1900-luvulla Menzeliä alettiin arvostaa ensisijaisesti hänen genremaalaustensa omaperäisten sommitelmien ja taitavan valon käytön ansiosta.[1]
Ura ja taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menzel syntyi Breslaussa Sleesiassa (nykyään Wrocław Puolassa).[1] Hänen isänsä oli rehtori, joka perusti myöhemmin litografiapainon.[2] Menzel aloitti piirtämisen 12-vuotiaana, ja 14-vuotiaasta alkaen hän työskenteli isänsä painossa piirtäjänä.[3] Perhe muutti vuonna 1830 Berliiniin, ja isänsä kuoltua kaksi vuotta myöhemmin Menzel otti kivipainon johtamisen harteilleen. Hän opiskeli vuosina 1833–1834 lyhyen aikaa Preussin kuninkaallisessa taideakatemiassa, mutta oli taiteilijana pääosin itseoppinut. Menzel aloitti taiteilijanuransa litografioiden tekijänä.[2][1][4] Hänen läpimurtonsa oli kustantaja Louis Sachsen pyynnöstä vuonna 1833 tehty sarja J. W. von Goethen runoon ”Künstlers Erdenwallen” perustuneita kivipiirroksia.[2][4] Menzel tuli pian kuuluisaksi Preussin historiaan liittyneillä litografioillaan, minkä myötä hän siirtyi kuvittamaan samaa aihepiiriä käsitelleitä kirjoja. Hän teki vuosina 1839–1842 kuvituksen Franz Kuglerin Fredrik Suurta käsitelleeseen teokseen ja vuosina 1843–1849 yli 200 painokuvaa käsittäneen kuvituksen Fredrik Suuren koottuihin teoksiin.[1][4]
Menzel teki ensimmäiset öljymaalauksensa jo 1830-luvun puolivälissä,[4][2] mutta ryhtyi maalaamaan aktiivisesti vasta yli 30-vuotiaana[3]. Vuonna 1849 hän aloitti sarjan Fredrik Suurta ja tämän hovia esittäneitä historiamaalauksia, jotka saivat runsaasti huomiota.[2][3] Menzel kuvasi historiallisia aiheitaan tarkan realistisesti ja psykologisen täsmällisesti.[5] Hän oli hyvin tarkka historiamaalaustensa autenttisuudesta ja tutki niitä varten tarkoin historiallisten univormujen ja aseiden yksityiskohtia.[3] Fredrik Suuren ohella hän teki maalauksia myös tuolloin vielä vallassa olleesta kuningas Vilhelm I:stä.[1][4] Monet hänen maalauksistaan päätyivät myöhemmin Berliinin Kansallisgallerian omistukseen.[4]
Menzelin tuotannon nykyään arvostetuin osa muodostuu kuitenkin erilaisia maisema-, katu- ja sisänäkymiä esittävistä pienistä maalauksista ja piirroksista, joita hän teki suunnilleen vuodesta 1840 alkaen. Niissä on usein aikansa maalaustaiteen konventioista poikkeavia tarkastelukulmia, hahmojen ryhmittelyjä ja kohteen rajauksia.[1] Menzel toi maalaustaiteeseen myös kokonaan uusia aiheita. Hänen vuonna 1875 valmistuneen teoksensa Rautavalssitehdas katsotaan aloittaneen 1800-luvun kuvataiteen teollisuus- ja työläiskuvauksen.[5] Tämä maalaus otettiin aikanaan vastaan suurena yllätyksenä.[4]
_-_Adolf_Friedrich_Erdmann_von_Menzel_(Neue_Pinakothek).jpg)
Menzelin maalaustekniikkaan kuului eräitä piirteitä, jotka enteilivät vuosikymmeniä myöhempää ranskalaista impressionismia, esimerkiksi kauempana olevien kohteiden kuvaaminen epätarkempina ihmisen luonnollista näköhavaintoa jäljitellen.[3] Maalauksissa Huone ja parveke (1845) sekä Taiteilijan sisar olohuoneessa (1847) Menzelin on katsottu ennakoineen impressionistista tyyliä hienostuneella valon käytöllään ja avoimilla siveltimenvedoillaan.[1] Menzel vieraili vuodesta 1855 alkaen säännöllisesti Pariisissa,[2] ja hänellä tiedetään myös olleen yhteyksiä ranskalaisiin taidemaalareihin Edgar Degas’han ja Ernest Meissonier’hen.[3]
Menzel toimi vuodesta 1853 kuninkaallisen taideakatemian opettajana ja sai vuonna 1856 nimityksen professoriksi sekä vuonna 1875 senaattoriksi. Hän sai myöhemmin monia koti- ja ulkomaisia kunnianosoituksia. Vuonna 1885 hänet vihittiin Berliinin yliopiston kunniatohtoriksi, ja hänet kutsuttiin monien eurooppalaisten akatemioiden jäseneksi. Hän sai myös Berliinin ja Breslaun kaupunkien kunniakansalaisuuden sekä vuonna 1895 todellisen salaneuvoksen arvonimen tittelillä ”ylhäisyys”.[2][4] Vuonna 1898 Menzel kutsuttiin Mustan kotkan ritarikunnan jäseneksi ja samalla aateloitiin.[3][2] Kuoltuaan vuonna 1905 hän sai valtiolliset hautajaiset.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Adolf von Menzel (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.7.2014.
- ↑ a b c d e f g h Adolph-von-Menzel.com (englanniksi) Viitattu 4.7.2014.
- ↑ a b c d e f g h Adolf Menzel (englanniksi) National Gallery. Viitattu 4.7.2014.
- ↑ a b c d e f g h Nordisk familjebok (1913), s. 145–148 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.7.2014.
- ↑ a b Tietojätti-tietosanakirja A–Ö, Gummerus 1999
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adolph von Menzel Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
