Aave koneessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aave koneessa (engl. ghost in the machine) on brittiläisen filosofin Gilbert Rylen halventava nimitys René Descartesin kartesiolaiselle dualismille. Ilmaus esiintyi ensimmäisen kerran Rylen teoksessa The Concept of Mind vuonna 1949. Hänen tarkoituksenaan oli painottaa Descartesin järjestelmän kaltaisten dualististen järjestelmien absurdiutta, joka seurasi hänen mukaansa siitä, että niissä mielen tapahtumat tapahtuivat rinnakkaisesti fyysisten tapahtumien kanssa, mutta näiden välistä vuorovaikutusta ei tunnettu tai se perustui pelkkään spekulaatioon. Rylen näkökulmasta dualismissa oli kyseessä oppi mielen aaveesta ruumiillisessa koneessa.

”Virallinen oppi”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rylen mukaan ”luonnosta ja mielen paikasta on olemassa oppi, joka on laajalle levinnyt ajattelijoiden joukkoon, ja jonka suurin osa filosofeista, psykologeista ja uskonnollisista opettajista hyväksyy suurimmalta osaltaan. Vaikka he myöntävätkin siinä tiettyjä teoreettisia ongelmia, he ovat taipuvaisia olettamaan, että ne voidaan voittaa ilman suuria muutoksia teorian rakennelmaan”. Ryle uskoo, että opin keskeiset periaatteet ovat perusteiltaan vääriä ja ristiriidassa koko ruumiin kanssa, sekä sen kanssa mitä tiedämme mielestä. ”Henkisesti rajoittuneita ja sylilapsia lukuun ottamatta jokaisella ihmisellä on ruumis ja mieli. Ruumis ja mieli on tavallisesti valjastettu yhteen, mutta ruumiin kuoltua perinne katsoo, että mieli jatkaa olemassaoloaan ja toimintaansa. Virallisen opin mukaan jokaisella ihmisellä on suora ja muuttumaton ymmärrys. Tietoisuudessa, tajunnassa ja itsehavainnoinnissa hän saa suoraan ja autenttisesti ilmoituksia mielen toiminnan nykyisistä tiloista”.

Rylen arviointi opista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rylen pääargumentti on, että puhuttaessa mielestä ja ruumiista dualistin tavoin, syyllistytään kategoriavirheeseen. Ryle pyrkii osoittamaan, että esitetty "virallinen oppi" on väärä kokonaisuudessaan, ei yksityiskohdissaan vaan periaatteessa, osoittamalla, että se on seurausta kahden loogisen tyypin tai kategorian sekoittamisesta, vaikka ne eivät ole yhteensopivia. Hänen mukaansa oppi esittää mielen toiminnot yhteen kategoriaan kuuluvina, vaikka ne kuuluvat todellisuudessa toiseen kategoriaan. Siksi oppi on hänen mielestään vain filosofinen myytti.

Kategoriavirheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rylen esimerkissä esiintyvät kategoriavirheet ovat seurausta siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka käyttää oikein heidän käyttämiään käsitteitä. Heidän kohtaamansa filosofiset ongelmat seuraavat kyvyttömyydestä käyttää luonnollisen kielen tiettyjä piirteitä. Teoreettisesti mielenkiintoisia kategoriavirheitä ovat sellaisten henkilöiden, jotka osaavat käyttää käsitteitä tutuissa tilanteissa, mutta sijoittavat käsitteet abstraktissa ajattelussa väärään kategoriaan, tekemät virheet.

Esimerkkinä kategoriavirheestä on ulkomainen opiskelija, joka vierailee jossain yliopistossa. Kun hänelle esitellään eri kampusalueita, rakennuksia, kirjastoja, jne., hän kysyy: "Mutta missä yliopisto on?" Tässä opiskelija sekoittaa yliopiston olemassaolon kampusten, rakennusten ja kirjastojen olemassaoloon. Yliopisto on kuitenkin olemassa korkeammalla tasolla, ja se käsittää rakennusten lisäksi henkilökunnan, oppilaat, opetusohjelman jne., eikä kuulu niiden kanssa samalle kategoriatasolle. Opiskelija tekee siis kategoriavirheen olettamalla, että yliopisto on samalla kategoriatasolla kuin rakennukset.

Dualismi kannattaa mielen ja ruumiin polaarista vastakohtaisuutta. Kielen tasolla mielen ominaisuudet ovat fyysisten ominaisuuksien loogisia negaatioita (aristoteelisessa merkityksessä). Tällöin ne kuuluvat kategorian käsitteen perusteella samaan loogiseen tyyppiin. Rylen mukaan tällainen käyttö on merkki kategoriavirheestä, joka koskee mielen ilmiöistä käytettyjä kuvauksia, jotka eivät kuulu oikein niihin kategorioihin, joita käytetään kuvaamaan ruumiin ilmiöitä, kuten substanssin kategoria.

Descartesin kategoriavirheen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Descartesin oli pakko tieteellisenä luonteena hyväksyä klassinen mekaniikka, mutta uskonnollisena ja moraalisena henkilönä hän ei voinut hyväksyä, niin kuin esimerkiksi Hobbes teki, siitä helposti seuraavaa johtopäätöstä, jonka mukaan ihmismieli poikkeaa kellonkoneistosta vain monimutkaisuudessaan. Descartes ja monet hänen jälkeensä tulleet filosofit pyrkivät välttämään tämän ajattelemalla, että koska mekaniikan lait selittävät liikkeitä avaruudessa, täytyy olla olemassa muita lakeja, jotka selittävät ei-avaruudellisen toiminnan mielessä.

Kaikkiin mielen ilmiöitä koskeviin filosofisiin spekulaatioihin upotetun kartesiolaisen myytin purkamiseksi Ryle ehdotti luonnollisen kielen loogista analyysiä ja tavalliseen keskusteluun piilotettujen kategoriavirheiden korjaamista. Mielen tapahtumat kuuluvat todellisuudessa suhteiden kategoriaan, eivät substanssin kategoriaan. Kartesiolaisen myytin purkamisesta seuraa mielen ja ruumiin välisen eron purkautuminen ja siten mielen ja ruumiin ongelman purkautuminen, koska kielen loogisen analyysin jälkeen todellista ongelmaa ei ole enää olemassa. Kyseessä on ollut vain näennäisongelma.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koestler, Arthur: The Ghost in the Machine. Penguin Group, 1967. ISBN 0-14-019192-5.
  • Ryle, Gilbert: ”Descartes' Myth”, The Concept of Mind. University of Chicago Press, 1949. ISBN 0-226-73296-7.