Aarre Lievonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aarre ”Aki” Lievonen (30. heinäkuuta 1916 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta27. joulukuuta 2010 Lahti[1][2]) oli suomalainen harmonikkataiteilija ja -pedagogi, soitinrakentaja, sekä jää- ja jalkapalloilija.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkiammattilainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarre Lievonen aloitti harmonikansoiton kahdeksanvuotiaana.[3] Hän innostui isänsä omistamasta harmonikasta ja pyrki jo koulupoikana Viipurin musiikkiopistoon, jossa ei kuitenkaan ollut tarjolla harmonikansoiton opetusta. Hän opiskeli nuoteista soittamista vanhemman serkkunsa opastamana, kunnes viipurilainen Eino Ruoho alkoi opettaa poikaa säännöllisemmin.[2] Ammattikoulun jälkeen hän oli liikeapulaisena Nestori Kukkolan omistamassa Soitin Osakeyhtiössä, minkä jälkeen hän toimi yhtiön harmonikkatehtaalla virittäjänä ja soitinsuunnittelijana.[3] Lievonen vietti illat soittaen erilaisissa yhtyeissä, kuten Viipurin Soitannollisen kerhon orkesterissa ja Tulipojat-yhtyeessä.[2]

Talvisodan jälkeen hän muutti Lahteen[3], jonne Nestori Kukkola oli siirtänyt yrityksensä toiminnan[2]. Lievonen jatkoi työskentelyä Kukkolan yhtiössä virittäjänä, harmonikkasuunnittelijana, sekä osakkaana - mentyään naimisiin Kukkolan tyttären kanssa.[2] Jatkosodassa Lievonen toimi viihdytyskiertueilla yhteistyössä muun muassa laulaja Kalle Ruususen, Ritva Aron, Vili Vesterisen sekä Tapio Rautavaaran kanssa. Työ harmonikkatehtaalla jatkui sodan jälkeen, minkä lisäksi hän toimi edelleen pedagogina ja esiintyvänä muusikkona useissa yhtyeissä sekä myös Lahden kaupunginorkesterin solistitehtävissä.[3] Radio-orkesterin solistina hän esiintyi 1948.

Kukkola & Knit -nimellä loppuaikoina toimineen harmonikkatehtaan tuotanto loppui 1950-luvun lopulla, minkä jälkeen Lievonen jatkoi muusikonuraansa keikkamuusikkona. Hän esiintyi kotikaupungissaan Lahdessa usein harjannostajaisissa sekä yritysten ja yhteisöjen juhlatilaisuuksissa.[2] Hän toimi myös harmonikansoiton opettajana 1940-luvulta alkaen[3], muun muassa Lahden työväenopistossa sekä Hollolan ja Harjulan kansalaisopistoissa, yli 30 vuoden ajan. Lahteen siirtynyt Viipurin musiikkiopisto ei tosin edelleenkään kelpuuttanut harmonikkaa salonkikelpoiseksi soittimeksi. Lievonen vieraili opettajana vielä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Sallan musiikkileirillä, jakaen tietotaitoaan harmonikasta instrumenttina muun muassa harmonikanrakentaja Matti Luukiselle. Lievonen teki uransa aikana myös joitakin sävellyksiä.[2]

Urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievonen aloitti jää- ja jalkapallon pelaamisen viipurilaisessa Sorvalin Veikot -urheiluseurassa. Joukkue voitti piirin jääpallomestaruuden 1937, minkä jälkeen Lievonen pelasi jääpalloa ja jalkapalloa Viipurin Toverien edustuspelaajana, sekä Viipurin Reippaan riveissä jääpallon edustuspelaajana. Myöhemmin hän toimi myös Reippaan jää- ja jalkapallojoukkueiden valmentajana, johtaen joukkueensa useammankin kerran mestaruussarjamitaleille.[3] Hän toimi Viipurin Reippaan palloilujaoston puheenjohtajana seitsemän vuotta, jäsenenä Suomen Palloliiton liittohallituksessa kahdeksan vuotta sekä Hämeen läänin urheilulautakunnassa kaikkiaan kaksitoista vuotta. Aarre Lievoselle myönnettiin Suomen Urheiluliiton kultainen ansioristi 1977.

Saavutukset ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viljo Mannerjoki: RIP Aarre "Aki" Lievonen Vapaalehdykka.net. 9.3.2011. Viitattu 15.3.2011.
  2. a b c d e f g h i j Marjatta Sarimo: In Memoriam Aarre Lievonen. Hanuri, 2011, 39. vsk, nro 2, s. 51. Ikaalinen: Suomen Harmonikkaliitto.
  3. a b c d e f g h i Katikeesia Hertsi: 90-vuotias Aarre ”Aki” Lievonen: ”Me viipurilaiset olemme viihtyneet Lahdessa, koska tämä muistuttaa vanhaa kotikaupunkia”. Uusi Lahti, 26.7.2006. Artikkeli archive.orgin arkistossa Viitattu 31.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]