ACC-oksidaasi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malli tarhapetunian ACC-oksidaasin rakenteesta

ACC-oksidaasi eli 1-aminosyklopropaani-1-karboksylaattioksidaasi on entsyymi, joka hapettaa 1-aminosyklopropaanikarboksyylihapon eteeniksi. Entsyymiä esiintyy kasveissa ja se osallistuu eteenin tuottajana muun muassa kasvien hedelmien kypsymiseen. ACC-oksidaasin EC-numero on EC 1.14.17.4.[1][2]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakenteeltaan ACC-oksidaasi on monomeeri ja entsyymin molekyylimassa on noin 35–39 kDa. ACC-oksidaasi vaatii koentsyymeikseen askorbiinihappoa ja rautaa. Isoaskorbiinihappo voi toimia koentsyyminä askorbiinihapon sijaan, mutta tällöin entsyymin toiminta ei ole yhtä tehokasta. ACC-oksidaasi vaatii toimiakseen myös hiilidioksidia, joka mahdollisesti muodostaa entsyymin lysiiniaminohappojen sivuketjujen kanssa karbamaattiryhmiä, jotka koordinoituvat rauta-atomeihin. Hapettimena reaktiossa toimii happi. ACC-syntaasin katalysoiman reaktion reaktiomekanismista ei ole täyttä varmuutta. Entsyymi muodostaa mahdollisesti 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihaposta N-hydroksyylijohdannaisen, joka hajoaa eteeniksi, vedeksi, hiilidioksidiksi ja syanoformiaatti-ioneiksi, jotka ovat epästabiileja ja hajoavat syanidi-ioneiksi ja hiilidioksidiksi. Askorbiinihappo hapettuu reaktiossa dehydroaskorbiinihapoksi.[1][2]

Eräiden kasvien kasvua säätelevien maatalouskemikaalien esimerkiksi proheksadionikalsium ja trineksapakki-etyyli voivat toimia askorbiinihapon rakenteen matkijoina ja estää ACC-oksidaasin toimintaa. Niiden teho perustuu osittain tähän.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b EC 1.14.17.4 - aminocyclopropanecarboxylate oxidase Brenda. Viitattu 26.1.2017. (englanniksi)
  2. a b Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 71. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.1.2017). (englanniksi)
  3. Wilhelm Rademacher & Lutz Brahm: Plant Growth Regulators, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 26.1.2017